"Niin", sanoi Willy, "etkö tiedä? Hänestähän kerrotaan raamatussa."
"Ehkä", sanoi rouva Burton koettaen palauttaa mieleen kaikki raamatussa mainitut koirat, "mutta minä en ainakaan tiedä missä."
"No, etkö nyt muista?" jatkoi Willy, "sehän oli hän, joka oli niin köyhä, että hänen täytyi syödä murusia ja isä luulee, ettei hänellä ollut siirappiakaan niiden kanssa, niinkuin meillä, kun keittäjätär antaa meille murusia leipäkorista."
"Onko mahdollista, että tarkotat Lazarusta?" huudahti rouva Burton.
"Niin, hän te oli", sanoi Toddy. "Te oli Lattajut, joka alkoi uudettaan elää tenjälkeen, kun hän oli haudattu. Ei hänellä ollut koijia!"
"Miesparka, jota te tarkotatte", sanoi rouva Burton, "oli hyvin sairas ja köyhä ja hänellä ei ollut muuta syötävää kuin murut, joita rikkaan miehen pöydältä putosi. Mutta Jumala näki kuinka surkea hänen tilansa oli, ja Hän päätti, että köyhä mies saisi tulla onnelliseksi kuolemansa jälkeen korvaukseksi niistä vaivoista, joita hän täällä maan päällä oli saanut kestää. Ja kun Lazarus kuoli, otti Jumala hänet heti taivaaseen."
"Siellä ei ainakaan kenenkään tarvitse syödä murusia, eihän?" sanoi
Willy. "Mutta sano, Alice täti, mitä tehdään taivaassa ruuanjätteillä?
Eihän niitä siellä saa heittää pois!"
"He voitivat laittaa jeijän taivaan laattiaan ja heittää tiitä läpi kaikki mujutet köyhille ihmitille", sanoi Toddy. "Kun minä olen enkeli ja kun minä olen työnyt päivälliteni, kiipeän minä taivaan teinälle ja heitän mujutet alat maailmaan. Mutta minun täytyy olla vajovainen, etten minä itte putoa taat alat maailmaan."
"Mutta minäpä tahtoisin tietää mistä enkeleille saadaan ruokaa", sanoi Willy. "Onko taivaassakin sekatavarakauppoja ja teurastajia ja maitopuoteja?"
"Ei, ei!" huudahti rouva Burton, jonka kädet vaistomaisesti nousivat korville. "Jumala hankkii ravintoa jollakin meille käsittämättömällä tavalla. Mutta kun Lazarus oli tullut enkeliksi, katsoi hän alas taivaasta ja kenen luulette hänen nähneen kaukana kadotuksen maassa: rikkaan miehen, jonka pöydältä pudonneita muruja hän oli käyttänyt ravintonaan; rikas mies oli myöskin kuollut. Ja rikas mies rukoili Abrahamia —"