§ 25. Syyt, jotka ovat saaneet minut valitsemaan juuri tämän hetken, ovat seuraavat.
1. Koska vatsa silloin tyhjänä ollessaan saa jotakin sille mieluista ravintoa (sillä minä en milloinkaan soisi kenenkään, paitsi aivan välttämättömissä tapauksissa, syövän muuta kuin mistä hän pitää ja muulloin kuin häntä maittaa), niin se on silloin taipuvainen ottamaan tuon ravinnon vastaan voimakkaasti jänteitänsä puristamalla, mikä puristus, niin otaksun, saattaa jatkua myöskin suolistossa ja siten vahvistaa sen matomaista liikettä, kuten me näemme esim. suolitukkeumassa[44] vastakkaisen liikkeen jossakin alempana alettuaan jatkuvan läpi koko suoliston pituuden ja saavan myöskin vatsan tottelemaan tätä epäsäännöllistä liikettä.
2. Koska ihmiset syödessään tavallisesti höllittävät ajatuksensa, niin että muusta toimesta vapautuneet elonhenget[45] pääsevät sitä tehokkaammin jakautumaan alempiin vatsan osiin, jotka myöskin osaltaan vaikuttavat toivotun tuloksen saavuttamiseksi.
3. Koska ihmisillä on aikaa syödä, täytyy heillä myös olla aikaa osoittaa niin suurta kohteliaisuutta rouva Cloacinalle[46], kuin on välttämätöntä nykyiseen tarkoitukseemme, sillä muutoin olisi inhimillisten tointen ja sattumain kirjavuuteen ja moninaisuuteen nähden mahdotonta kiinnittää sitä johonkin määrättyyn hetkeen, ja silloin keskeytyisi totutteleminen. Mutta kun terveet ihmiset ovat harvoin syömättä ainakin kerran päivässä, niin vaikka hetki muuttuisikin, pysyisi tapa yhä entisellään.
§ 26. Näiden periaatteiden nojalla aloin minä toimittaa kokeilujani, enkä ole tavannut ketään, joka olisi tätä keinoa hellittämättä noudattanut, käynyt säännöllisesti mukavuuslaitoksessa heti ensimmäisen ateriansa jälkeen, milloin hän sen sitten nauttikin ja tunsipa hän erikoista tarvetta mennä sinne tai ei, sekä koettanut saada luontoa täyttämään velvollisuutensa, en ole tavannut ketään, joka ei siten olisi muutamissa kuukausissa päässyt toivottuun tulokseen ja hankkinut itselleen niin säännöllistä tapaa, että häneltä oli hyvin harvoin ulostaminen onnistumatta ensimmäisen aterian jälkeen, ell'ei syynä ollut hänen oma huolimattomuutensa: sillä onko hänellä sitten kutsumusta tai ei, kun hän vain menee asianomaiseen paikkaan ja tekee tehtävänsä, saa hän olla varma siitä, että luonto on oleva hänelle hyvin kuuliainen.
§ 27. Minä neuvoisinkin sentähden, että tätä tapaa noudatettaisiin lapsenkin suhteen joka päivä heti hänen syötyään aamiaisensa. Asetettakoon hänet reikätuolilleen ikäänkuin vatsan tyhjentäminen olisi yhtä hyvin hänen vallassaan kuin sen täyttäminenkin, älköönkä annettako hänen eikä hänen hoitajattarensa ajatellakaan, ett'ei asia juuri niin olisi, ja jos häntä pakotetaan yrittämään, estämällä häntä leikkimästä tai syömästä uudelleen ennenkuin hän on tosiaankin ulostanut tai ainakin tehnyt kaiken voitavansa, en epäile sen tulevan hänelle vähässä ajassa luonnolliseksi. Sillä on syytä pelätä, että koska lapset ovat tavallisesti kovin syventyneitä leikkiinsä ja välittävät hyvin vähän kaikesta muusta, he usein jättävät huomaamatta nämä luonnon vaatimukset, jos ne esiintyvät vain lievässä muodossa; ja niin he lyövät laimin nämä otolliset tilaisuudet ja hankkivat vähitellen itselleen alituisen ummistuksen. Että ummistusta voidaan estää näin menettelemällä, ei ole pelkkää otaksumaa, koska minä olen pannut merkille, että kun on sitä tapaa herkeämättä jonkun aikaa noudatettu, on saatu lapsi ulostamaan säännöllisesti joka-aamuisen murkinansa jälkeen[47].
§ 28. Missä määrin täysi-ikäiset ihmiset katsovat asiakseen koettaa tätä tapaa, se jääköön heidän omaksi huolekseen, vaikka en voikaan olla sanomatta, että niihin moniin haittoihin nähden, jotka ovat seurauksena siitä, ett'ei tämä luonnon välttämätön huojentaminen saata kunnolleen tapahtua, minä tunnen tuskin mitään, joka olisi edullisempi terveyden säilymiselle kuin juuri se tapa. Kerta kahdessakymmenessäneljässä tunnissa on minun ymmärtääkseni tarpeeksi; ei ainakaan kukaan pitäne sitä liiallisena. Ja tällä keinoin saavutetaan toivottu tulos ilman lääkkeitä, jotka yleensä osoittautuvat varsin tehottomiksi ankaramman ja pitkällisemmän ummistuksen parantamisessa.
§ 29. Siinä on kaikki, mitä minulla oli teidän vaivaksenne esitettävää lapsen hoitamisesta hänen terveytensä pysyessä säännöllisenä. Ehkäpä odotettaneen minun antavan vielä joitakin ohjeita lääkkeiden käyttämisestä tautien estämiseksi; siitä on minulla tarjottavana vain yksi ainoa neuvo, jota tulee pyhästi noudattaa, nimittäin, ett'ei lapsille pidä antaa lainkaan lääkkeitä muka tautien torjumiseksi jo etukäteen. Niiden ohjeiden noudattaminen, joita olen ylempänä antanut, tulee toivoakseni tekemään sen paremmin kuin kaikki naisten lääkejuomat ja apteekkarien rohdot. Välttäkää visusti sentapaista puoskaroimista, tai muutoin te vain hankitte tauteja niitä suinkaan estämättä. Älkääkä suinkaan jokaisesta pienestä pahoinvoinnista turvautuko lääkkeisiin tai kutsuko lääkäriä lastenne luo, erittäinkään jos hän on toimelias mies, joka tuossa tuokiossa täyttää heidän akkunansa pulloilla ja heidän vatsansa rohdoilla. Turvallisempaa on jättää heidät kokonaan luonnon huomaan kuin antaa heidät miehen käsiin, joka heti ryhtyy puoskaroimiseen tai joka ajattelee, että lapsia on tavallisista pahoinvoinneistakin parannettava jollakin muulla kuin sopivalla ruokajärjestyksellä tai jollakin hyvin sentapaisella keinolla, sillä minun järkeni ja kokemukseni vahvistavat oikeaksi, että lasten arkaa ruumista on vaivattava rohdoilla niin vähän kuin mahdollista ja vasta silloin, kun välttämätön tarve vaatii. Tilkka raikasta punaunikkovettä, joka on oikea lääke kaikenlaisia ruuansulatushäiriöitä vastaan, lepo ja pidättäytyminen lihasta pysäyttävät usein enimmät pahoinvoinnit alkuunsa, kun taas liian hätäinen tohtoroiminen olisi ehkä kehittänyt niistä vakavia tauteja. Ell'ei sellainen varovainen käsittely lopeta alkavaa pahoinvointia tai estä sitä muuttumasta oikeaksi sairaudeksi, silloin on aika kysyä jonkun huolellisen ja malttavan lääkärin neuvoa. Tässä suhteessa uskottaneen minua toivoakseni mielellään, sillä eihän kenelläkään voi olla syytä epäillä miehen neuvoa, joka on jonkun aikaa tutkinut lääketiedettä, kun hän kieltää teitä liian kerkeästi käyttämästä lääkkeitä ja lääkäreitä[48].
§ 30. Ja niin olen minä sanonut kaiken sanottavani ruumiista ja terveydestä; se voidaan sulkea näihin harvoihin ja helposti noudatettaviin sääntöihin: runsaasti raikasta ilmaa, liikuntoa ja unta, yksinkertaista ruokaa, ei viinejä eikä väkeviä juomia, hyvin vähän tai ei ollenkaan lääkkeitä, ei liian lämpimiä tai ahtaita vaatteita, erittäinkin ovat pää ja jalat pidettävät kylminä, ja jalkoja on usein totutettava kylmään veteen ja annettava niiden kastua.
* * * * *