2. Tai eivät he koeta tuoda esille mielialoja, joita heillä ei ole, vaan ilmaisevat he niitä, joita heillä tosiaankin on, niihin kokonaan sopimattomalla käytöksellä: tähän kuuluvat yleisessä seurustelussa kaikki pakotetut eleet, teot, sanat ja katseet, jotka, vaikka ne onkin tarkoitettu osoittamaan joko heidän kunnioitustaan tai kohteliaisuuttaan seuralle tai heidän tyytyväisyyttään ja mielihyväänsä siihen pääsemisestä, eivät kuitenkaan ole enempää tämän kuin tuonkaan tunteen luonnollisia ja tahattomia ilmauksia, vaan jotka pikemminkin todistavat yhtä ja toista puutetta tai erehdystä niiden suhteen. Toisten jäljitteleminen, joka ei eroita, mikä näissä on miellyttävää tai mikä on erikoista heidän luonteelleen, vaikuttaa tähän usein suuresti. Mutta kaikenlainen teeskentely, mistä se sitten johtuneekin, loukkaa aina, koska me luonnostamme vihaamme kaikkea matkittua ja halveksimme niitä, joilla ei ole mitään parempaa tarjottavana suosituksekseen.

Vilpitön, muokkaamaton, omiin valtoihinsa jätetty luonto on paljoa parempi kuin keinotekoinen kömpelyys ja kaikki nuo nurinkurisen käyttäytymisen opitut temput. Täydellisyyden puute tai joku pieni virhe ulkonaisessa esiintymisessämme, joka ei vastaa täydellisimmän sirouden vaatimuksia, jää usein huomaamatta ja arvostelematta. Mutta missä suhteessa päästämmekään käytökseemme teeskentelyä, heti leimahtaa se kuin kynttilänä valaisemaan vikojamme, eikä säästä meitä milloinkaan yleiseltä huomiolta, ilmaistessaan meiltä puuttuvan joko älyä tai vilpittömyyttä. Tätä seikkaa tulisi kasvattajaan pitää sitäkin huolellisemmin silmällä, kun se on, kuten jo ylempänä huomautin, opittu ruma tapa, kun se johtuu väärille teille suuntautuneesta kasvatuksesta ja kun siihen tekevät itsensä vikapäiksi vain harvat, jotka haluavat käydä hienoista miehistä ja jotka eivät suinkaan tahtoisi heitä luultavan tietämättömiksi siitä, mikä on muodikasta ja sopivaa julkisessa seurustelussa; ja ell'en minä erehdy, saa se usein alkunsa niiden laiskoista muistutuksista, jotka laativat sääntöjä ja mainitsevat esimerkkejä, mutta jotka eivät liitä harjoitusta opetuksiinsa ja pane kasvattejaan toistamaan sitä tai tätä liikettä silmiensä edessä, korjatakseen mitä siinä sattuisi olemaan sopimatonta tai pakotettua, siksi kunnes se sujuisi totutun vapaasti ja luontevan helposti.

§ 67. N.s. hienoja tapoja, joiden tähden lapsia niin usein kiusataan ja joiden suhteen heidän viisaat hoitajattarensa ja opettajattarensa jakelevat heille niin monia oivallisia neuvoja, on minun ymmärtääkseni parempi oppia elävistä esikuvista kuin säännöistä, sillä siten lapsetkin, jos heitä pidetään loitolla huonosta seurasta, ottavat ikäänkuin kunnianasiakseen käyttäytyä kauniisti muiden tavalla, kun he huomaavat heitä siitä arvostettavan ja kehuttavan. Mutta jos tässä suhteessa olisi havaittavissa jonkunlaista huolimattomuutta eikä poika nostaisi hattuaan tai kumartaisi kyllin sirosti, saakoon tanssimestari parantaa tämän vian ja hangata pois kaiken sen luonnollisen karkeuden, jota hienot ihmiset sanovat moukkamaisuudeksi. Ja kun ei minusta näytä mikään olevan siinä määrin omiansa antamaan lapsille käytöksen varmuutta ja notkeutta ja siten tekemään heitä sopiviksi ijäkkäämpiensä seuraan kuin tanssi, luulen minä olevan parasta opettaa heille tanssia niin pian kuin he vain kykenevät sitä oppimaan. Sillä vaikka tanssi edistää oikeastaan vain liikkeiden ulkonaista siroutta, kehittää se kuitenkin lapsissa, en tiedä miten, miehekkäitä ajatuksia ja miehekästä esiintymistä enemmän kuin mikään muu. Mutta muutoin en minä tahtoisi pieniä lapsia kovin kiusattavan kaikenlaisilla hienojen tapojen turhanpäiväisillä ja keikaroivilla tempuilla.

Älkää olko milloinkaan huolissanne niistä virheistä, jotka tiedätte ijän parantavan: ja sentähden pitäisi käytöksestä puuttuvan hiotun kohteliaisuuden, kun ei kohteliaisuutta vain puutu sydämmestä (sillä sinnehän täytyy teidän istuttaa sitä jo aikaisin), kaikkein vähimmin huolestuttaman vanhempia lasten ollessa vielä nuoria. Jos olette osannut täyttää hänen herkän mielensä kunnioittavalla kiintymyksellä hänen vanhempiaan ja opettajiaan kohtaan, mihin kiintymykseen sisältyy rakkautta ja arvonantoa ja pelkoa tuottaa heille ikävyyksiä, ja samaten myöskin kunnioituksella ja hyvällä tahdolla kaikkia ihmisiä kohtaan, on tämä kunnioitus sellaisenaan opettava hänelle juuri ne ilmaisutavat, joiden hän havaitsee eniten miellyttävän. Pitäkää hänen sydämmessään vireillä hyväntahtoisuuden ja ystävällisyyden periaatteita, tehkää ne hänelle niin luontaisiksi kuin voitte tunnustuksella ja kiitoksella ja kaikella sillä hyvällä, mikä sellaista käyttäytymistä seuraa: ja kun ne ovat juurtuneet hänen mieleensä ja kun jatkuva harjoitus on ne sinne lähtemättömiksi lujittanut, niin älkää pelätkö: seurustelun kaunisteet ja hienojen tapojen ulkonainen sievistys tulevat kyllä aikanaan, jos lapset, sitten kun he ovat tulleet liian suuriksi ollakseen kauvempaa hoitajattarensa hoteissa, uskotaan heidän opettajakseen valitun, hyvän kasvatuksen saaneen miehen käsiin.

Lasten ollessa vielä hyvin nuoria ei tule panna kovin pahakseen sellaista huolimattomuutta, johon ei liity kopeuden eikä huonon luonteen merkkejä, mutta milloin ikinä heidän teoissaan niitä ilmenee, on niitä vastaan heti taisteltava ylempänä esitetyin keinoin. Mitä minä olen sanonut hienoista tavoista, sitä minä en toivoisi niin ymmärrettävän, että minun tarkoitukseni olisi ollut kieltää niitä, jotka siihen pystyvät, hiljalleen muovailemasta lasten liikkeitä ja käytöstä jo heidän ollessaan aivan nuoria. Heille olisi suureksi eduksi, jos heillä ensimmäisistä askeleistaan alkaen olisi ympärillään henkilöitä, joilla olisi taitoa tehdä se ja jotka osaisivat löytää siihen oikean tien. Minähän valitan vain sitä väärää suuntaa, jota tässä asiassa tavallisesti käydään. Lapsia, joille ei ole ikinä opetettu mitään sellaista kuin moitteetonta käytöstä, nuhdellaan usein (etenkin silloin, kun on vieraita läsnä) siitä, että he ovat siten tai täten rikkoneet hyviä seuratapoja vastaan, ja samalla vuodatetaan heidän ylitseen oikea muistutusten ja ohjeiden tulva siitä, mitenkä on hattua nostettava, mitenkä kumarrus tehtävä, j.n.e. Vaikka asianomaiset sillä väittävätkin lasta oikaisevansa, niin menettelevät he itse asiassa enimmältä osaltaan niin peittääkseen omaa häpeäänsä, ja he sälyttävät kaiken moitteen noiden pikku raukkojen niskaan, joskus hyvinkin kiivain sanoin, kääntääkseen sen pois itsestään, koska he pelkäävät läsnäolijain laskevan lapsen huonon käytöksen heidän huolimattomuutensa ja taitamattomuutensa syyksi.

Sillä mitä lapsiin itseensä tulee, eivät he parane hituistakaan sellaisista tilapäissaarnoista. Heille täytyy muinakin aikoina osoittaa, mitä heidän on tehtävä, ja yhä toistuvalla harjoituksella pitää heitä jo ennakolta totuttaa menettelemään juuri niin, kuin on soveliasta ja oikein, eikä heitä ole vasta sitten siinä hetkessä pauhaten ja toruen pakotettava tekemään sellaista, johon heitä ei ole koskaan totutettu ja josta he eivät edes tiedä, miten heidän olisi siitä suoriutuminen. Jos heitä tuolla tavoin lakkaamatta vainotaan ja sätitään, ei heitä suinkaan opeteta, vaan kiusataan ja kidutetaan aivan hyödyttömästi. Heidät tulisi pikemminkin jättää rauhaan eikä suinkaan moittia heitä virheestä, joka ei ole heidän virheensä ja jota ei heidän vallassaan ole parantaa, vaikka heille siitä kuinka puhuisi. Ja paljon parempi olisikin antaa kypsyneempien vuosien parantaa heidän luontainen lapsellinen huolimattomuutensa ja yksinkertaisuutensa, kuin alituisesti syytää heidän niskaansa ansaitsemattomia soimauksia, soimauksia, jotka eivät opeta, eivätkä voi opettaa heille siroa käytöstä. Jos heidän luonteessaan on hyviä taipumuksia ja jos heihin on istutettu sydämmen kohteliaisuutta, hiovat kyllä aika ja kokemus heidän varttuessaan pois suuren osan sitä karkeutta, joka perinpohjaisemman opetuksen puutteessa vielä pinnalla näkyy, jos heitä vain kasvatetaan hyvässä seurassa, mutta jos huonossa, eivät kaiken maailman säännöt eivätkä mitkään mahdolliset ja mahdottomat rangaistukset kykene tekemään heitä kohteliaiksi eikä säädyllisiksi. Sillä teidän täytyy pitää sitä kumoamattomana totuutena, että vaikka heitä miten neuvottaisiin ja vaikka heille joka päivä tyrkytettäisiin miten oppineita esiintymissääntöjä tahansa, eniten vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä kuitenkin se seura, jossa he liikkuvat, ja niiden tavat, jotka ovat alituisesti heidän lähettyvillään. Lapset (niin, ja aikuiset myöskin) toimivat parhaasta päästä toisten esimerkin mukaan. Me olemme kaikki jonkunlaisia kameleontteja, jotka aina muutamme väriämme ympäristömme mukaan; ei ole siis kummasteltava, vaikka näin menettelevätkin lapset, jotka ymmärtävät paremmin sen, mitä näkevät, kuin sen, mitä kuulevat.

§ 68. Minä puhuin jo ylempänä eräästä suuresta haitasta, joka uhkasi lapsia palvelijain puolelta, kun nämä imarteluillaan ja hellittelyillään taittavat kärjen ja tehon vanhempain nuhteilta ja siten vähentävät heidän arvovaltaansa[64]; mutta tähän nähden on olemassa toinenkin suuri epäkohta, ja se johtuu siitä huonosta esimerkistä, mitä lapset näkevät seurustellessaan alhaisempien palvelijoiden kanssa.

Mikäli mahdollista, on heidät pidettävä kokonaan loitolla sellaisesta seurasta, sillä näiden huonojen esikuvien tartunta saastuttaa lapset hirvittävällä tavalla sekä käytökseen että hyveeseen nähden niin usein kuin he joutuvat sen ulottuville. Raaoilta tai epäsiveellisiltä palvelijoilta oppivat he useinkin sellaisia puheenparsia, sellaisia ilkeitä kujeita ja paheita, joista heillä muutoin ei ehkä olisi ollut koko ijässään aavistustakaan.

§ 69. On hyvin vaikeata kokonaan poistaa tätä haittaa. Teillä on varsin hyvä onni, ell'ette satu milloinkaan saamaan raakamaista tai paheellista palvelijaa ja ell'eivät lapsenne milloinkaan turmellu heidän kauttaan: mutta sitä vastaan on kuitenkin tehtävä kaikki, mitä suinkin tehtävissä on, ja lapsia on pidettävä niin paljon kuin mahdollista vanhempainsa[65] ja niiden henkilöiden seurassa, joiden huostaan heidät on uskottu. Sitä varten on tuo seura tehtävä heille mieluisaksi; heille on myönnettävä heidän ijälleen kuuluvaa vapautta ja itsenäisyyttä, eikä heitä ole heidän vanhempainsa tai kasvattajainsa läsnäollessa rasitettava tarpeettomilla kahleilla. Jos tämä läsnäolo on heille samaa kuin vankila, ei käy suinkaan ihmetteleminen, vaikka he eivät voikaan siitä pitää. Heitä ei saa estää olemasta lapsia, leikkimästä, menettelemästä lasten tavoin, kunhan vain estetään heitä tekemästä pahaa; kaikki muu vapaus olkoon heille suotu. Ja jotta heidät saataisiin pitämään vanhempainsa seurasta, tulisi heidän saada kaikki, mitä he hyvää saavat, juuri vanhemmiltaan ja juuri heidän käsistään. Palvelijoita olisi estettävä liehittelemästä heitä antamalla heille väkeviä juomia, viiniä, hedelmiä, leikkikaluja ja muuta sellaista, mikä voisi opettaa heitä rakastamaan näiden seuraa.

§ 70. Puhuttuani seurasta tekisi melkein mieleni heittää kynä syrjään ja lakata vaivaamasta teitä enempää koko asialla: sillä jos se vaikuttaa enemmän kuin kaikki säännöt, määräykset ja opetukset, tuntuu kokonaan turhalta haastella laveammin muista seikoista, kun senkään käsittelemisestä ei lähde melkein mitään hyötyä. Sillä tehän voitte kysyä minulta piankin: "Mitä on minun tekeminen pojalleni? Jos pidän hänet aina kotona, on pelättävissä, että hänestä siellä jo nuorena sukeutuu aikamoinen käskijä ja komentaja; ja jos taas lähetän hänet ulos, miten on mahdollista estää häntä saamasta tartuntaa niistä raaoista tavoista ja paheista, jotka ovat nykyään kaikkialla niin korkeassa muodissa? Talossani on hän ehkä pysyvä viattomampana, mutta myöskin tietämättömämpänä maailmasta; kun häneltä siellä puuttuu seuran vaihtelua ja kun hänen täytyy siellä lakkaamatta nähdä samoja kasvoja, on hän maailmalle joutuessaan joko hyvin saamaton ja arka tai hyvin itserakas olento".