[130] Marcus Tullius Cicero, jota pidetään latinankielen taitavimpana tyyliniekkana.
[131] Ylempänä (vrt. muist. 112) on jo huomautettu, että Montaigne mainitsee isänsä käyttäneen latinanopetuksessa juuri tätä samaa menettelytapaa, josta Locke nyt tekee niin suuren numeron.
[132] Tässä havainto-opetuksen vaatimisessa on Lockella tietysti Rousseau kokonaan puolellaan.
[133] Lockella on kouluaikansa hengettömästä, kuolleesta, kaavamaisesta vanhojen kielten ja filosofian opetuksesta, patukan hallitsemasta, vain epämieluisia muistoja. Niiden perusteella hän enimmäkseen uudistuksiin innostuukin.
[134] Tämä Locken suosittelema menettelytapa muistuttaa suuresti sitä tapaa, jolla sata vuotta aikaisemmin kuningatar Elisabetin opettaja R. Ascham opetti latinaa korkealle kasvatilleen, hän kun myöskin käytti tällaista englantilaisen käännöksen ja latinaisen tekstin vuorottelemista ja kopioimista.
[135] Locke ei osannut saksaa, vaikka hän viipyikin jonkun aikaa siinä maassa, Clevessä.
[136] Franciscus Sanctius Brocensis (s.o. Las Brozas-kaupungissa Estremadurassa syntynyt Francisco Sanchez), Salamancan yliopiston opettaja, kirjoitti, paitsi monia muita kieliopillisia teoksia, myös suurta suosiota saavuttaneen ja lukemattomina painoksina julkaistun latinan kieliopin, nimeltä Minerva, seu de causis linguae Latinae Commentarius, joka ilmestyi Salamancassa v. 1586. Siitä ovat nyt sekä Scioppius (1576-1649), saksalainen kielitieteilijä Caspar Schopp, (kuollut Paduassa) että Perizonius (1651-1715), hollantilainen oppinut Jakob Perizonius, joka oli ensin historian ja kaunopuheisuuden opettajana Frankfurtissa, mutta joka kuoli professorina Leydenissä, julkaisseet kumpikin heidän omilla huomautuksillaan ja selityksillään lisättyjä painoksia. Perizoniuksen painos, joka käsitti kaksi uhkaavannäköistä nidettä, oli ilmestynyt juuri Locken aikoihin, v. 168.
[137] Critically, "arvostelevasti", sanoo Locke silloisen kielenkäytön mukaan.
[138] Marcus Junianus Justinus, joka eli luultavasti toisella vuosisadalla j.Kr., mukaili lyhennellen Pompeius Troguksen suurta maailmanhistoriaa. Flavius Eutropius, keisarillinen salakirjuri, joka eli 4. v.s:lla j.Kr., kyhäsi keisari Valensin toimesta lyhyen Rooman historian, missä etenkin keisariaikaa on ansiokkaasti käsitelty.
Molempien näiden roomalaisten historioitsijain teoksia käytettiin niiden selvän, yksinkertaisen kielen ja esitystavan takia lukukirjoina kouluissa etenkin keskiajalla, mutta myöhemminkin.