[172] The modern Corpuscularians: atomiteorian puoltajat, kuten esim. Locken ystävä Robert Boyle, josta tulee myöhemmin puhe.
[173] Ralph Cudworth (1617-1688) toimi eri lukioiden johtajana ja saavutti huomiota etenkin v. 1678 julkaistulla pääteoksellaan True Intellectual System of the Universe, wherein all the Reason and Philosophy of Atheism is confounded (Oikea henkinen maailmanjärjestelmä, missä jumalankieltäjäin kaikki perusteet ja filosofia kumotaan). Kirja on varsinkin muodollisesti huomattava ja sitä on pidetty nykyaikoihin asti arvossa metafyysillisen ja filosofishistoriallisen tiedon lähteenä. Cudworth koetti teoksessaan osoittaa, että ajatus kaikkivaltiaasta, kaikkitietävästä, kaikkivanhurskaasta Jumalasta oli alullaan melkein kaikissa muinaisajan kansojen filosofisissa järjestelmissä. Hänen myöhemmät kirjansa, jotka osaksi vastustavat Hobbesin siveysjärjestelmää, liittyvät läheisesti tähän pääteokseen.
Juuri tämän Cudworthin tytär Damaris (syntynyt v. 1659) oli se rva Masham, jonka talossa Locke eli v. 1691 lähtien, joka oli hänen hyvä henkinen ystävänsä ja josta näissä huomautuksissa on usein ollut syytä puhua.
[174] Havaintoihin taipuvan henkensä ja kokeellisen filosofiansa mukaisesti vetää Locke tässä selvän rajan Baconin ja Descartesin välille.
[175] Robert Boyle (1627-1691), englantilainen tiedemies, ensimmäisiä v. 1662 perustetun kuuluisan "Kuninkaallisen Seuran" ( Regalis Societas Londini pro scientia naturali promovenda ) jäseniä, kuului Locken ystäviin ja kirjeenvaihtajiin. Hän oli suurella uutteruudella heikosta terveydestään huolimatta hankkinut itselleen laajat tiedot etenkin matematiikasta ja luonnontieteistä. Hän oli ottanut tehtäväkseen tieteen kehittämisen Baconin viittomaan suuntaan, vastusti siis kartesiolaisia otaksumia ja hylkäsi vielä jyrkemmin Aristoteleen peripateettisen koulukunnan käsitykset, jotka olivat siihen asti tiedettä hallinneet. Hän on hiukkasopin, atomiopin ("korpuskulaarisen" teorian) innokas kannattaja, ja hän onkin lausunut alkuaineesta aivan nykyaikaisia ajatuksia ja kohottanut kemian varsinaiseksi koeperäiseksi tieteeksi, yhtä pontevasti torjuen sekä alkemistien että lääkeopillisen jatrokemian kannattajain mielipiteitä. Hänen vuoropuhelunsa Epäilevä kemisti (1661) osoitti jo kemialle tämän uraa-uurtavan suunnan. Atomiteoriansa perusteet loi hän 1666:n tienoilla. Sitä ennen oli hän keksinyt hänestä nimensä saaneen lain kaasun paineen käännetystä verrannollisuudesta sen tilavuuteen. Sen ohella oli hän harras kristitty ja kirjoitti useita uskonnollisiakin teoksia, joissa hän puolusti ilmoitettua uskontoa.
Epäilemättä on Robert Boyle ja hänen mukanaan "Kuninkaallinen Seura" paljon vaikuttanut Locken kokemus- ja havaintoperäiseen filosofiaan ja antanut sille sen todellisuutta tavoittelevan suunnan, mikä siinä on enimmäkseen havaittavissa.
[176] Tämä Newtonin käänteentekevä teos Luonnonfilosofian matemaattiset perusteet ilmestyi v. 1687, kuusi vuotta ennen Locken Mietteitä kasvatuksesta. Newton (1642-1727) kuului myöskin Locken ystäviin ja kirjeenvaihtajiin.
[177] La Bruyère: Moeurs du siècle (Aikamme tapoja), s. 577, 662.
La Bruyère (1645-1696), ranskalainen filosofi ja kirjailija, on tuskin julkaissut muuta kuin Les Caractères de Théophraste, traduits du grec avec les Caractères ou les Moeurs de ce siècle (Theophrastoksen Luonteet, kreikasta käännetyt, ynnä aikamme Luonteet eli Tavat), mutta tämä teos kykenikin hankkimaan hänelle pysyvän maineen terävällä sielunerittelyllään, tarkalla huomioinnillaan, sattuvalla ihmisten ja olojen kuvailullaan ja notkealla, havainnollisella esitystavallaan.
Tämä "vuosisadan kuvastin" ilmestyi lopulla v. 1687, siis viitisen vuotta ennen Locken Mietteitä kasvatuksesta. Lisätessään ensimmäisen painoksen jälkeen pykälään 195 otteensa La Bruyèrestä, oli Lockella käsissään tämä Luonteiden ensimmäinen painos, jonka sivujen luvun hän tapansa mukaisesti ilmoittaa viitatun sivunumeron ohella ylempänä esitetyssä huomautuksessaan.