§ 7. Minä neuvon myöskin pesemään hänen jalkansa joka päivä kylmässä vedessä ja antamaan hänelle niin ohuet kengät, että ne vuotavat ja laskevat vettä sisään, milloin hän vain joutuu sen kanssa tekemisiin[16]. Tässä pelkään saavani sekä emännät että palvelijattaret vastaani. Toiset pitänevät koko juttua liian likaisena, ja toiset luulevat varmaankin saavansa liian paljon vaivaa hänen sukkiensa pesemisestä. Mutta totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että hänen terveytensä on paljoa arvokkaampi kuin kaikki sellaiset näkökannat, ja kymmenin kerroin arvokkaampi. Ja ken ottaa huomioonsa, kuinka vahingollista ja kuolettavaa onkaan jalkain kastuminen niille, jotka on kasvatettu hemmoitellen, hän varmaankin toivoisi aina käyneensä paljain jaloin niinkuin köyhän kansan lapset, jotka sentähden ovat vähitellen niin tottuneet kosteihin jalkoihin, ett'eivät he niistä kylmety eivätkä kärsi sen enempää kuin jos heidän kätensä olisivat kastuneet. Ja mikä sitten saa aikaan, sallikaa minun kysyä, tuon suuren eroituksen käsien ja jalkojen välillä muissa ihmisissä, ell'ei juuri tottumus? Minä en epäile lainkaan, että jos joku olisi kehdosta lähtien aina kävellyt paljain jaloin samalla kun hänen kätensä olisivat lakkaamatta olleet ahdettuina lämpöisiin kintaisiin ja lisäksi vielä käsikenkiin (Hand-shoes), niinkuin hollantilaiset sormikkaita nimittävät, minä en epäile, sanon vieläkin kerran, ett'eikö moinen tottumus tekisi käsien kastumista hänelle yhtä vaaralliseksi, kuin nyt jalkojen kastuminen on niin monelle muulle. Ainoa keino sen estämiseksi on antaa hänen pitää sellaisia kenkiä, jotka päästävät veden sisään, ja pestä hänen jalkansa säännöllisesti joka päivä kylmässä vedessä. Se on suositeltavaa jo puhtaudenkin takia, mutta minä pidän siinä suhteessa erikoisesti silmällä terveyttä, ja siitä syystä en minä rajoitakaan mainittua toimitusta mihinkään määrättyyn aikaan päivästä. Minä olen nähnyt tätä keinoa käytettävän joka ilta sangen hyvällä menestyksellä, vieläpä läpi koko talven, lyömättä sitä laimin yhtenä ainoanakaan iltana erikoisen kylmänkään sään vallitessa; kun paksu jää peitti veden, pesi lapsi säärensä ja jalkansa silloinkin siinä, vaikk'ei hän ollutkaan ijältään vielä kylliksi vahva niitä itse hieroakseen ja kuivatakseen ja vaikka hän tätä menettelytapaa alkaessaan oli sairaalloinen ja hyvin heikko. Kun päätarkoituksena on näiden ruumiinosien karkaiseminen usein ja säännöllisesti kylmää vettä käyttämällä, siten estääkseen niitä haittoja, jotka ovat tavallisesti seurauksena satunnaisesta jalkojen kastumisesta toisten peri-aatteiden mukaan kasvatetuille henkilöille, luulen minä voitavan jättää vanhempain harkinnan ja mukavuuden varaan, kummanko he valitsevat, illan vaiko aamun. Aika on minun nähdäkseni sivuseikka, kunhan vain itse asia tulee suoritetuksi. Terveys ja karkaisu, jotka siitä ovat tuloksena, olisivat hyvä kauppa paljoa kalliimpaankin hintaan hankittuina[17]. Kun siihen vielä lisään, että tällainen menettely estää syntymästä känsiä, lienee tämä monenkin mielestä varsin painava näkökohta. Mutta alottakaa vasta keväällä haalealla vedellä, käyttäkää sitten yhä kylmempää ja kylmempää, kunnes te muutamien päivien kuluttua pääsette aivan kylmään veteen, ja jatkakaa siten talvet ja kesät. Sillä tässä niinkuin kaikissa muissakin poikkeuksissa totutusta elämäntavastamme on huomattava, että muutosten täytyy tapahtua vähittäisin ja huomaamattomin astein, ja vain siten voimme saada ruumiimme kestämään mitä tahansa ilman tuskaa ja vaaraa.

Miten hellät äidit tulevat ottamaan tämän opin vastaan, sitä ei ole vaikeata ennustaa. Mitä tässä onkaan vähempää kysymyksessä kuin heidän rakkaiden pienokaistensa murhaaminen heitä tuolla tavoin käsittelemällä? Kuinka! Pistää heidän jalkansa kylmään veteen silloinkin, kun pakkanen paukkuu ja lunta sataa, ja kun kaikki, mitä ihminen suinkin voi tehdä, tuskin riittää niiden pitämiseksi lämpiminä? Esittäkäämme tässä heidän pelkonsa haihduttamiseksi muutamia esimerkkejä, joita paitsi parhaimpiakaan järkisyitä harvoin kuunnellaan. Seneca kertoo meille itsestään 53:nnessa ja 83:nnessa kirjeessään, että hänen oli tapana kylpeä kylmässä lähdevedessä keskellä talveakin[18]. Ell'ei hän olisi pitänyt sitä ei ainoastaan siedettävänä, vaan jopa terveellisenäkin, olisi hän sitä tuskin tehnyt, katsoen hänen suunnattomaan varallisuuteensa, joka olisi hyvin kestänyt lämpimänkin kylvyn kustannukset, ja hänen ikäänsä (sillä hän oli jo niihin aikoihin vanha), joka olisi kyllä puoltanut lempeämpääkin kohtelua. Jos me arvelemme hänen stoalaisten periaatteidensa johtaneen hänet tähän ankaruuteen, niin olkoon menneeksi: tämä uskonlahko sai siis hänet sietämään kylmää vettä. Mutta mikä teki sen edulliseksi hänen terveydelleen, joka ei lainkaan kärsinyt tästä säälimättömästä tavasta? Ja mitä sanomme sitten Horatiuksesta, joka ei intoillut minkään uskonlahkon kunnian puolesta ja joka vähimmin kaikista pyrki stoalaisten ankaroihin tapoihin? Kuitenkin vakuuttaa hänkin meille totutelleensa talvellakin kylpemään kylmässä vedessä[19]. Mutta, sanottaneen, Italia on paljoa lämpimämpi maa kuin Englanti, eikä sen vesien kylmyys tule lähellekään meidän vesiemme kylmyyttä talvella. Jos Italian joet ovatkin lämpimämpiä, niin ovat sen sijaan Saksan ja Puolan joet paljoa kylmempiä kuin meidän maassamme, ja kuitenkin kylpevät niissä kaikki juutalaiset, sekä miehet että naiset, kaikkina vuoden aikoina, heidän terveytensä siitä lainkaan kärsimättä. Eivätkä kaikki kykene uskomaan, että siinä on kysymyksessä joku ihmetyö tai joku Pyhän Winifredin Kaivon erikoinen voima, kun tämän kuuluisan lähteen[20] kylmä vesi ei vähintäkään vahingoita siinä kylpeviä heikkoja ihmisiä. Jokainen on nykyään täynnä kummastusta niistä ihmeistä, joita kylmät kylvyt ovat saaneet aikaan raihnaissa ja heikoissa henkilöissä, palauttamalla heidän terveytensä ja voimansa[21], ja sentähden ne eivät voi olla mahdottomia käyttää ja kärsiä vahvistettaessa ja karaistessa sellaisia ihmisiä, joiden tila on jo alkuaan parempi.

Jos näitä täysikasvuisista henkilöistä kerrottuja esimerkkejä pidettäisiin lapsiin soveltumattomina, nämä kun muka ovat vielä liian heikkoja ja kykenemättömiä kestämään sellaista käsittelyä, niin huomattakoon, miten muinaiset germaanit ja meidän päiviemme irlantilaiset menettelevät lastensa suhteen, ja tultakoon vakuutetuiksi, että pienet lapsetkin, niin heikoiksi kuin heitä luultaneenkin, voivat ilman vähintäkään vaaraa huuhtoa ei ainoastaan jalkansa, vaan koko ruumiinsakin kylmässä vedessä. Ja tänäkin päivänä on Skotlannin ylämaassa säätyläisnaisia, jotka sovelluttavat tätä menettelytapaa lapsiinsa keskellä talveakin ja jotka huomaavat, ett'ei kylmä vesi tuota näille pienintäkään vahinkoa, ei silloinkaan, kun se on täynnä jääpalasia.

§ 8. Minun ei tarvinne tässä erikoisesti mainita uimista, kun lapsi vain on tarpeeksi vanha sitä oppiakseen ja kun hänellä on joku, joka voi häntä siinä ohjata. Sehän pelastaa monen ihmisen hengen, ja roomalaiset pitivät sitä taitoa niin tärkeänä, että asettivat sen lukemisen verroille, ja heidän keskuudessaan olikin yleisenä sananpartena, kun oli puhe jostakin huonosti kasvatetusta ja mihinkään kelpaamattomasta henkilöstä, ett'ei hän ollut oppinut lukemaan eikä uimaan: Nec litteras didicit nec natare,[22] Mutta ottamatta lukuun taidon hankkimista, joka voi olla hänelle hyödyksi hätätilassa, seuraa tiheästä uimisesta kylmässä vedessä kesäkuumilla niin monta etua terveydelle, ett'ei minun luullakseni siihen enää tarvita enempiä kehoituksia, kunhan vain ollaan siinä ainoassa kohdassa varovaisia, ett'ei lapsen anneta milloinkaan mennä veteen silloin, kun hän on liikunnasta tullut palaviinsa tai saanut verensä tai valtasuonensa kiihdyksiin.

§ 9. Toinen seikka, josta myöskin lähtee suurta hyötyä jokaisen, mutta erittäinkin lasten terveydelle, on runsas oleskeleminen ulkoilmassa ja niin vähä istuminen kuin suinkin tulen ääressä talvellakin. Siten tottuu lapsi myöskin kuumuuteen ja kylmyyteen, auringonpaisteeseen ja sateeseen; mutta ell'ei ihmisen ruumis kykene näitä kaikkia kestämään, on siitä oleva hänelle hyvin vähän hyötyä tässä maailmassa, ja kun hän on täysi-ikäinen, on liian myöhäistä enää ruveta häntä niihin totuttamaan. Sen täytyy tapahtua varhain ja asteittain. Siten voidaan saada ruumis kestämään melkein mitä tahansa[23]. Jos minä neuvoisin lasta leikkimään tuulessa ja auringossa ilman hattua[24], pelkäisin pahoin, ett'ei ohjetta seurattaisi. Tuhansia syitä keksittäisiin sitä vastaan, mutta ne eivät päätyisi lopulta tosiaankaan mihinkään sen suurempaan, kuin että aurinko polttaisi lapsen ihon. Ja jos nuorta herraamme pidetään aina siimeksessä eikä häntä koskaan päästetä aurinkoon eikä tuuleen, koska pelätään hänen kasvojensa väriä, niin saattaa moinen olla kylläkin hyvä keino tehdä hänestä sievä poika, mutta ei tarmokasta ja toimeliasta miestä[25]. Ja vaikka tyttöjen kauneudesta lieneekin suurempaa lukua pidettävä, niin otan minä kuitenkin vapauden sanoa, että mitä enemmän he oleskelevat ulkoilmassa kasvojansa turmelematta, sitä vahvemmiksi ja terveemmiksi he tulevat, ja kuta enemmän heidän kasvatuksensa lähenee heidän veljiensä kasvatusta kaikenlaisessa karkaisussa, sitä suurempaa hyötyä tulevat he siitä saamaan koko myöhemmällä ijällään.

§ 10. Leikkimisestä ulkoilmassa on minun tietääkseni vain yksi vaara tarjolla, nimittäin se, että lapsi lämminneenä sinne tänne juoksentelemisesta istuutuu tai heittäytyy pitkälleen kylmään tai kosteaan maahan[26]. Sen minä myönnän, ja myönnän senkin, että kylmien juomien nauttiminen juuri silloin, kun ollaan palavissaan työstä tai liikkeestä, vie ihmisiä hautaan tai sen partaalle kuumeiden ja muiden tautien muodossa enemmän kuin mikään muu mitä minä tiedän. Mutta näitä haittoja voidaan helposti välttää lapsen vielä ollessa pienenä, koska häntä silloin päästetään harvoin näkyvistä. Ja jos häntä hänen lapsuudessaan säännöllisesti ja järkähtämättömästi estetään istumasta maahan tai nauttimasta kylmiä juomia silloin, kun hänen on kuuma, on tämä jatkuva kieltäytyminen, tavaksi muuttuneena, suuresti auttava hänen suojelemistaan silloinkin, kun hän ei enään ole hoitajattarensa tai kasvattajansa silmien alla. Siinä onkin kaikki, mitä minun ymmärtääkseni tässä tapauksessa voidaan tehdä, sillä ikävuosien enetessä täytyy vapaudenkin tulla niiden mukana, ja hyvin monissa asioissa täytyy hänet uskoa omaan johtoonsa, koska ei häntä enää voida joka hetki vartioida, paitsi mitä hän itse vartioi itseänsä, kun te ensin olette istuttanut hänen mieleensä hyvät periaatteet ja lujat tavat, mikä onkin paras ja varmin keino siihen tarkoitukseen, ja sentähden tulee juuri siitä pitää eniten huolta. Sillä yhä toistetuista varoituksista ja säännöistä, niin usein kuin te niitä koettaisittekin hänen päähänsä ahtaa, ei teidän tule odottaa mitään, yhtä vähän tässä kuin muussakaan suhteessa, ell'ei käytäntö ole muuttanut niitä tavaksi.

§ 11. Tyttöjen mainitseminen tuo erään seikan mieleeni, jota ei suinkaan saa unohtaa, ja se on, ett'eivät poikanne vaatteet saa milloinkaan olla ahtaat, eivät erittäinkään rinnasta. Annettakoon luonnolle tilaa muodostaa ruumis sellaiseksi kuin se parhaaksi näkee. Se toimii itsekseen paljoa paremmin ja tarkemmin kuin me voisimme sitä ohjata. Ja jos naiset voisivat itse muovailla lastensa ruumiit kohdussaan, kuten he niin usein koettavat parannella niiden vartaloa niiden synnyttyä, ei meillä olisi lainkaan täydellisiä lapsia yhtä varmasti, kuin meillä nyt on harvoja moitteettomasti muodostuneita niiden joukossa, joita on pidetty liian kireästi puristettuina tai joita on liian paljon puoskaroitu. Tämän näkökohdan pitäisi luullakseni estämän touhunhaluisia ihmisiä (minä en puhu tietämättömistä imettäjistä enkä kureliivien tekijöistä) sekaantumasta asiaan, jota he eivät ymmärrä, vaan tulisi heidän päinvastoin pelätä luonnon pakottamista pois oikealta tieltään muovailemalla lasten jäseniä ja elimiä, kun he eivät kerran tiedä, miten pieninkään ja yksinkertaisinkaan niistä on rakennettu. Ja kuitenkin olen minä nähnyt niin monta esimerkkiä lapsista, jotka ovat kärsineet vakavia vaurioita liiallisesta puristamisesta, ett'en voi muuta tehdä kuin päättää, että on muitakin luontokappaleita kuin apinoita, jotka hyvin vähän heitä viisaampina tuhoavat poikasensa järjettömällä hellittelemisellään ja liiallisella syleilemisellään.

§ 12. Ahdas rinta, lyhyt ja pahanhajuinen hengitys, sairaat keuhkot ja ruumiin koukistuminen ovat luonnollisia ja melkein säännöllisiä seurauksia kovista kureliiveistä ja puristavista vaatteista. Tämä keino synnyttää solakoita vartaloita ja muka hienoja muotoja tuottaa niille vain sitä varmemmin vaurioita. Eikä siitä voi tosiaankaan aiheutua muuta kuin epäsuhtaisuutta eri ruumiinosien välille, kun ei ruumiin eri työpajoissa valmistettu ravinto pääse jakautumaan sillä tavalla, kuin luonto on määrännyt. Ihmekö siis, että se kulkeutuukin sinne, mihin se voi, johonkin vähemmän puristettuun ruumiinosaan, ja tekee usein olkapään tai lanteen korkeammaksi tai paksummaksi kuin oikeat suhteet vaatisivat? Onhan yleisesti tunnettua, että Kiinan naisilla (minä en ymmärrä, millaista kauneutta he siten tavoittelevat) on pienet jalat, kun he ovat puristaneet ja sitoneet niitä lujasti varhaisesta lapsuudesta alkaen. Näin hiljattain parin kiinalaisia kenkiä, joita täysikasvuisen naisen sanottiin pitäneen: ne olivat mittasuhteiltaan niin täydellisesti soveltumattomat jonkun meikäläisen naisen jalkoihin, että ne olisivat tuskin olleet kyllin isot jollekin pikkutytöllemme. Paitsi tätä seikkaa on huomattu, että kiinalaisnaiset ovat myöskin hyvin pieniä kooltaan ja että he elävät vain vähän aikaa, kun sitä vastoin kiinalaiset miehet ovat yhtä pitkiä kuin ihmiset tavallisesti ja elävätkin suhteellisen kauvan. Nämä naissukupuolen vajavaisuudet tässä maassa lasketaan joskus tuon järjettömän jalkojen sitomisen syyksi, se kun estää veren vapaata kiertokulkua ja saattaa siten koko ruumiin kasvun ja terveyden kärsimään. Ja kuinka usein näemmekään, että jos joku pieni osa jalkaa on vahingoittunut nyrjähtymisestä tai iskusta, menettää samalla koko sääri tai reisi voimaansa ja ravintoansa, alkaen kuihtua? Kuinka paljon suurempia vaurioita tuleekaan meidän siis odottaa, jos rintakehää, minkä suojassa sijaitsee sydän ja elämän lähde, luonnottomasti puristetaan ja estetään tarpeellisesta paisunnastaan?

§ 13. Mitä lapsen jokapäiväiseen ruokaan tulee, niin olkoon se hyvin luonnollista ja yksinkertaista, ja jos minun sallitaan neuvoa, pidätettäköön siitä liha niin kauvan, kuin hän käy mekossa tai ainakin niin kauvan, kunnes hän täyttää kaksi tai kolme vuotta. Mutta mitä hyötyä siitä lähtisikään hänen nykyiselle ja tulevalle terveydelleen ja voimalleen, pelkään minä vanhempain siihen tuskin suostuvan, heitä kun johtaa harhaan heidän oma tapansa syödä liian paljon lihaa, ja he kun ehkä ovat taipuvaisia luulemaan, että heidän lapsensa, niinkuin he itsekin, joutuisivat kärsimään nälkää, ell'eivät he saisi lihaa ainakin kahta kertaa päivässä. Minä olen kuitenkin varma siitä, että lapset saisivat hampaansa paljoa vaarattomammin, pääsisivät paljoa vähemmillä taudeilla pieninä ollessaan ja laskisivat paljoa varmemman perustuksen terveelle ja vahvalle ruumiinrakenteelle, ell'eivät hemmoittelevat äidit ja typerät palvelijat syöttäisi heitä niin määrättömästi ja jos heiltä kokonaan kiellettäisiin liha heidän kolmena tai neljänä ensimmäisenä ikävuotenaan.

Mutta jos meidän nuoren herramme nyt välttämättä täytyy saada lihaa, niin tapahtukoon se ainakin vain kerran päivässä ja olkoon sitä vain yhtä lajia kutakin ateriaa kohti. Puhdas härän, lampaan, vasikan y.m. liha, tarjottuna ilman muita höysteitä kuin nälkä, on parasta; ja pidettäköön tarkkaa huolta siitä, että hän syö runsaasti leipää sekä yksin että kaiken muun ruuan kera, ja että niitä kiinteätä hän syökään, hän pureksii sen hyvin. Me englantilaiset olemme usein leväperäisiä tässä suhteessa, ja siitä seuraakin huonoa ruuansulatusta ja muita suuria haittoja.