§ 14. Aamiaiseksi ja illalliseksi ovat maito, maitoliemi, veteen keitetty kauravelli, jauhopuuro ja monen monet muut ruokalajit, joita täällä Englannissa tavallisesti valmistetaan, hyvin soveliaita lapsille; kaikkien niiden suhteen katsottakoon kuitenkin, että ne ovat yksinkertaisia ja puhtaita, ilman monenlaisia sekoituksia, ja hyvin säästeliäästi maustettuja sokerilla tai mieluummin kokonaan ilman sokeria[27]; eritotenkin vältettäköön huolellisesti kaikkia höysteitä ja muita sentapaisia lisiä, jotka voivat kiihoittaa verta. Käytettäköön suolaa myöskin säästellen kaikkia lapsen ravinto-aineita maustettaessa, älköönkä häntä totutettako voimakkaasti höystettyihin ruokiin. Kitalakemme oppii vähitellen pitämään maukkaina sellaisia höysteitä ja ruokalajeja, joiden kanssa se tavallisesti joutuu tekemisiin, ja liian runsas suolan käyttäminen, paitsi että se herättää janoa ja pakottaa juomaan ylen määrin, vaikuttaa muutoinkin varsin haitallisesti ruumiiseen. Minun ymmärtääkseni olisi aimo pala hyvin valmistettua ja hyvin paistettua ruisleipää, joskus voin tai juuston kera, joskus ilman, useinkin paras aamiainen nuorelle herrallemme. Minä olen varma siitä, että sellainen ruoka on yhtä terveellistä ja tekee hänestä yhtä vahvan miehen kuin paremmatkin herkut, ja kun häntä siihen totutetaan, tuntuu se hänestä yhtä maukkaaltakin. Jos hän pyytää syödäkseen jolloinkin ateriain väliajalla, älkää totuttako häntä muuhun kuin kuivaan leipään. Jos hän tahtoo tyydyttää nälkäänsä enemmän kuin omia oikkujaan, menee pelkkä leipäkin alas, mutta ell'ei hänen ole nälkä, ei hänen ole tarpeellista syödäkään. Täten saavutatte te kaksi hyvää tulosta: ensiksi, että hän siihen totutettuna oppii pitämään leivästä; sillä kuten sanoin, meidän kitalakemme ja vatsamme suostuvat mielellään siihen, mihin me niitä totutamme; ja toiseksi voitatte te sillä tavoin sen edun, ett'ette opeta häntä syömään enempää ja useammin kuin luonto vaatii. Minä en suinkaan otaksu, että kaikkien ihmisten ruokahalu olisi samanlainen; yksillä on vatsa luonnostaan vaativampi, toisilla heikompi. Mutta sen minä uskon, että monet ovat tulleet totuttelemalla herkkusuiksi ja ahmateiksi, vaikk'eivät he olleet sellaisia alkuaan; ja minä näen muutamissa maissa vain kaksi ateriaa päivässä nauttivain ihmisten olevan yhtä pulskia ja vahvoja kuin nekin, jotka lakkaamattomalla totuttelemisella ovat saaneet vatsansa hälyytyskellon tavoin kutsumaan heitä pöytään neljä, jopa viisikin kertaa päivässä. Roomalaiset paastosivat tavallisesti illalliseen asti, mikä olikin sitten ainoa säännöllinen ateria niillekin, jotka söivät useammin kuin kerran päivässä, eivätkä nekään, joiden oli tapana syödä aamiaista, kuten muutamien kello kahdeksan, toisten kello kymmenen, toisten kello kaksitoista, toisten myöhemminkin, nauttineet lainkaan lihaa, eikä mihinkään valmistuksiin oltu ryhdytty tätä ateriaa varten. Augustus kertoo meille maailman mahtavimpana hallitsijanakin ollessaan ottaneensa vain kuivan leivänpalan mukaansa matkavaunuihin[28]. Ja Seneca ilmoittaa 83:nnessa kirjeessään, missä hän selittää, kuinka hänellä oli tapana hoitaa itseänsä vanhanakin, jolloin hänen ikänsä olisi voinut olla puolustuksena lempeämmällekin kohtelulle, että hän söi tavallisesti palan kuivaa leipää päivällisekseen, huolimatta edes istua[29], vaikka hänen varallisuutensa olisi yhtä hyvin kestänyt paremmankin aterian kustannukset (jos terveys olisi sitä vaatinut) kuin kenen tahansa englantilaisen rikkaus, vaikka se sitten olisi kaksi kertaa suurempi kuin onkaan. Maailman valtijaita elätettiin tällä niukalla ravinnolla, mutta Rooman jalot nuorukaiset eivät tunteneet suinkaan voiman eikä älyn puutetta, vaikka he soivatkin kerran päivässä. Jos kuitenkin sattui, ett'ei joku jaksanut paastota illalliseen, heidän ainoaan säännölliseen ateriaansa asti, nautti hän vatsaansa viihdyttääkseen vain palan kuivaa leipää tai korkeintaan muutamia viinirypäleitä tai jotakin muuta kevyttä. Tällaista kohtuullisuutta pidettiin niin tarpeellisena sekä terveydelle että yleiselle toimintakyvylle, että yhden ainoan aterian tapa pysyi pystyssä sitä yhä enemmän alaa voittavaa ylellisyyttäkin vastaan, jonka heidän itäiset valloituksensa ja ryöstösaaliinsa olivat tuoneet heidän keskuuteensa, ja että nekin, jotka olivat hyljänneet vanhan, niukan ravintonsa ja pitivät kemuja, alkoivat ne kuitenkin vasta illalla. Ja useampaa kuin yhtä oikeata ateriaa päivässä katsottiin niin hirvittäväksi seikaksi, että vielä niin myöhään kuin Caesarin aikoihin herätti yleistä paheksumista, jos joku järjesti pidot tai istui täyteläiseen pöytään ennen auringon laskua. Ja sentähden arvelisin minä, ell'ei sitä katsottaisi liialliseksi ankaruudeksi, olevan sopivinta, ett'ei nuori herramme saisi mitään muuta kuin leipää aamiaisekseen. Te ette osaa kuvitellakaan, millainen voima tottumuksella on, ja minä lasken suuren osan taudeistamme sen syyksi, että me täällä Englannissa syömme liian paljon lihaa ja liian vähän leipää[30].
§ 15. Mitä hänen aterioihinsa tulee, niin luulisin minä parhaaksi, ettei niitä, mikäli sitä voidaan sopivasti välttää, asetettaisi aina samaksi hetkeksi[31], sillä kun tottumus on määrännyt hänen syömisensä joiksikin säännöllisiksi ajoiksi, vaatii hänen vatsansa ravintoa juuri tuona määrättynä hetkenä ja alkaa napista, jos se sivuutetaan, joko yltyen haitalliseen liiallisuuteen nälässään tai taas turtuen täydelliseen ruokahalun puutteeseen. Sentähden en minä haluaisi sidottavan hänen aamiaistansa, päivällistänsä ja illallistansa mihinkään erikoiseen aikaan, vaan soisin sitä vaihdeltavan melkein joka päivä. Ja jos hän näiden mainitsemieni varsinaisten ateriain välillä tahtoo syödä, niin annettakoon hänelle niin usein, kuin hän vain pyytää, hyvää, kuivaa leipää. Jos joku pitäisi tätä liian ankarana ja niukkana ruokajärjestyksenä lapselle, niin huomatkoon hän, ett'ei sellainen lapsi milloinkaan joudu näkemään nälkää eikä kuihtumaan ravinnon puutteessa, joka, paitsi lihaa päivällisekseen ja lusikkaruokaa tai jotakin muuta samantapaista illallisekseen, saa vielä hyvää leipää ja olutta niin usein, kuin hänen vatsansa sitä vaatii. Sillä tällainen on minun nähdäkseni, vakavan harkinnan jälkeen, paras järjestys lapsille. Aamupäivä on yleisesti määrätty opiskeluun, ja siihen olisi täysinäinen vatsa hyvin huono esivalmistus. Kuiva leipä, vaikka se onkin parasta ravintoa, viekoittelee kuitenkin vähimmin, eikä kukaan, joka vähänkään välittää lapsen hengestä ja ruumiista, joka ei soisi hänestä tulevan tylsämielistä ja sairaalloista, tahtoisi kait ahtaa häneen ylenmäärin ruokaa aamiaispöydässä. Älköönkä kukaan myöskään pitäkö tällaista järjestystä sopimattomana varakkaan ja ylhäisen perheen lapselle. Säätyläisnuorukaista tulisi kaikkina aikoina kasvattaa sillä tavoin, kuin pitäisi hänen kyetä kantamaan aseita ja ryhtymään sotilaaksi. Mutta ken meidän päivinämme kasvattaa poikaansa niinkuin määräisi hän hänet ikänsä kaiken nukkumaan sen suuren omaisuuden yltäkylläisyydessä ja mukavuudessa, minkä hän aikoo hänelle perinnöksi jättää, hän kiinnittää vain vähän huomiotansa esimerkkeihin, jotka hän on nähnyt, ja aikaan, jossa hän elää[32].
§ 16. Hänen juomanaan saisi olla vain heikkoa olutta[33], eikä sitäkään pitäisi hänelle milloinkaan antaa aterioiden väliajoilla, vaan vasta sitten, kun hän on syönyt palan leipää. Syyt, miksi näin sanon, ovat seuraavat.
§ 17. 1. Ihmiset saavat kuumetauteja ja vatsan puhistusta juomalla silloin, kun he ovat kuumissaan, enemmän kuin mistään muusta syystä, mitä minä tiedän[34]. Kun lapsi siis on leikistä tullut palaviinsa ja hänen kurkkunsa on kuiva, menee leipä huonosti alas, ja ell'ei hän saa juodakseen muulla kuin tällä ylempänä mainitulla ehdolla, niin täytyy hänen siitä kieltäytyä; sillä jos hänen tosiaankin on hyvin kuuma, ei hän missään nimessä saa juoda; mutta kun hän nyt syö sitä ennen kelpo palan leipää, niin saadaan aikaa lämmittää olut yhtä lämpimäksi kuin veri, ja silloin voi hän juoda sitä vaaratta. Jos hän on hyvin janoissaan, juo hän sen mielellään niin lämpimänäkin, ja se sammuttaa hänen janonsa sitä paremmin; ja ell'ei hän halua juoda sitä niin lämpimänä, ei siitä pidättäytyminen suinkaan häntä vahingoita[35]. Sitäpaitsi opettaa se häntä kieltäytymään, ja se on mitä tärkein tottumus sekä ruumiin että hengen terveydelle.
§ 18. 2. Kun ei lapsen sallita juoda syömättä, estetään häntä siten tottumasta pitämään alituisesti lasia nenänsä alla, mikä on vaarallinen alku ja valmistus kevytmieliseen ilonpitoon. Ihmiset hankkivat usein totuttelemalla lakkaamattoman nälän ja janon. Ja jos teitä haluttaa koetella, niin voitte te totuttamalla kehittää hänessä jälleen sellaisen tarpeen juoda yöllä, vaikka hänet olisi siitä jo vieroitettu, ett'ei hän saata enää nukkua ilman sitä. Ja koska imettäjät käyttävät juuri sitä tuutulauluna viihdyttääkseen huutavia lapsia, luulen minä äideille yleensä olevan hieman vaikeata vieroittaa lapsiansa yöjuomisesta ensi aikoina niiden palattua kotiin[36]. Uskokaa pois, tapa on yhtä voimakas niin päivällä kuin yölläkin, ja te voitte, jos haluatte, saada kenen tahansa tuntemaan janoa joka hetki.
Asuin kerran talossa, missä uppiniskaiselle lapselle annettiin tyynnytteiksi juomista heti, kun hän alkoi huutaa, niin että hänellä oli lakkaamatta imetyspullo suussa. Ja vaikk'ei hän vielä osannut puhua, joi hän kahdessakymmenessäneljässä tunnissa enemmän kuin minä. Koetelkaa itse, jos haluatte, ja te voitte heikkoa tai vahvaa olutta nauttimalla hankkia itsellenne alituisen janon. Pääasia, joka tulee kasvatuksessa ottaa huomioon, on se, millaisia tapoja te lapseen istutatte; älkää sentähden tässä suhteessa, enempää kuin kaikissa muissakaan, alkako tehdä totutuksi tavaksi mitään sellaista, jonka käyttämistä te ette sitten tahtoisikaan jatkaa tai laajentaa. Terveydelle ja kohtuullisuudelle on eduksi, ett'ei juoda enempää kuin luonnollinen jano vaatii; ja ken ei syö suolaisia ruokia eikä juo liian väkeviä juomia, hän tuntee harvoin janoa ateriain välillä, ell'ei hän vain ole tottunut sellaiseen ajattomalla ajalla tapahtuvaan juomiseen.
§ 19. Ennen kaikkea pitäkää tarkkaa huolta siitä, että hän vain harvoin, jos milloinkaan, pääsee maistamaan viiniä tai muita väkijuomia. Ei mitään anneta niin yleisesti lapsille Englannissa eikä mikään ole heille niin tuhoisaa. Heidän ei pitäisi koskaan nauttia mitään väkevämpiä juomia, paitsi milloin he tarvitsevat niitä vahvistuksekseen ja lääkäri on niitä määrännyt. Ja juuri tässä suhteessa täytyy palvelijoita pitää mitä tarkimmin silmällä ja mitä ankarimmin nuhdella, jos he joutuvat syyllisiksi. Nämä alhaiset ihmiset, jotka saavat enimmän onnensa väkijuomista, ovat alituisesti liehittelemässä nuorta herraamme tarjoamalla hänelle ainetta, josta he itse eniten pitävät, ja kun he huomaavat itse tulevansa iloisiksi sen vaikutuksesta, luulevat he typeryyksissään, ett'ei se tee pahaa lapsellekaan. Tätä tulee teidän pitää huolellisesti silmällä ja estää sitä kaikella taidolla ja valppaudella, mihin suinkin kykenette, koska ei ole olemassa mitään, joka laskisi varmemman perustuksen sekä ruumiin että sielun turmeltumiselle kuin lasten tottuminen väkeviin juomiin, ja eritotenkin sellaisten juomien nauttiminen salavihkaa palvelijain kanssa[37].
§ 20. Hedelmät muodostavat erään kaikkein vaikeimpia kohtia terveyden hoidossa, erittäinkin lasten terveyden. Hedelmän takiahan esivanhempammekin panivat alttiiksi paratiisinsa, eikä olekaan ihme, ell'eivät lapsemme kestä kiusausta, vaikka se maksaisi heidän terveytensä. Tämän asian järjestelyä ei voida suorittaa yhdellä ainoalla yleisellä säännöllä, sillä minä en ole millään tavoin niiden kanssa samaa mieltä, jotka tahtoisivat melkein kokonaan kieltää lapsia syömästä hedelmiä muka heille kerrassaan epäterveellisenä ravintona: ainoa seuraus tästä ehdottoman ankarasta määräyksestä on, että lapset alkavat vain sitä enemmän niitä himoita, syöden sekaisin hyviä ja huonoja, kypsiä ja raakoja, kaikkea, mitä vain käsiinsä saavat ja milloin vain niiden pariin joutuvat. Melooneja, persikoita, useimpia luumulajeja ja kaikkia Englannissa kasvavia viinirypälelajeja[38] tulee minun ymmärtääkseni lapsia estää kokonaan syömästä, koska niillä on hyvin viekoitteleva maku, mutta sangen epäterveellinen mehu; mikäli mahdollista, ei heidän siis tarvitse niitä koskaan nähdäkään tai edes tietää sellaisia olevan olemassakaan. Mutta mansikoita, kirsikoita, karviais- ja viinimarjoja, kun ne ovat täysin kypsiä, voidaan minun nähdäkseni antaa heille ilman vähintäkään vaaraa, jopa varsin runsaalla kädelläkin, kunhan niitä vain nautitaan seuraavia varovaisuusneuvoja noudattaen. Ensiksi: ei milloinkaan heti ateriain jälkeen, kuten meillä tavallisesti tehdään, kun vatsa on jo täynnä muuta ruokaa; minun mielestäni tulisi niitä pikemminkin syödä ennen ateriaa tai ateriain väliajoilla, ja lasten pitäisi saada niitä myös aamiaisekseen. Toiseksi: syötäköön leipää niiden ohella. Kolmanneksi: niiden tulee olla täysin kypsiä. Jos niitä tällä tavoin syödään, luulen minä niiden olevan eduksi enemmän kuin vahingoksi terveydellemme. Kesähedelmät, ne kun soveltuvat siihen kuumaan vuodenaikaan, jolloin ne kypsyvät, virkistävät vatsaamme, joka silloin on tavallisesti rasittunut ja heikontunut; enkä minä sentähden olisikaan tässä kohdassa aivan niin ankara kuin muutamat ovat lapsilleen; sillä kun heitä pidetään tässä suhteessa niin ahtaalla, niin he, sensijaan että nauttisivat kohtuullisen määrän huolellisesti valikoituja hedelmiä, jotka heitä tyydyttäisivät, jos niitä heille vapaasti annettaisiin, sammuttavat halunsa kaikenlaisella roskalla, mitä vain käsiinsä saavat, heti kun silmä välttää tai kun he voivat lahjoa jonkun palvelijan sitä heille hankkimaan, ja ahmivat he sitä usein ylenpalttisesti.
Myöskin omenoita ja päärynöitä, kun ne ovat täysin kypsiä ja kun ne ovat jo olleet poimittuina jonkun aikaa, saattaa minun luullakseni kaikessa rauhassa syödä milloin tahansa ja sangen runsaastikin, erittäinkin omenoita, joiden minä en ole kuullut tehneen kenellekään pahaa lokakuun jälkeen.
Niinikään pidän minä sokeroimatta kuivatuita hedelmiä varsin terveellisinä. Mutta kaikenlaisia sokeroituja säilykkeitä tulee välttää, niistä kun ei ole helppo sanoa, kumpaiselleko ne ovat turmiollisempia: sillekö, joka niitä valmistaa[39], vaiko sille, joka niitä syö. Siitä minä vain olen varma, että ne kuuluvat niihin kaikkein järjettömimpiin tuhlaustapoihin, mitä turhamielinen ylellisyys on tähän asti keksinyt; niinpä minä jätänkin ne naisten huomaan.