"Ei heiltä muuhun harrastusta riitä, kuin keritsijä-juhlaan joutuin päästä; ne sokkosuut —"
Pysähdyn jälleen, sillä tämä on outo ilmaus; saattaisi luulla sitä rikkonaiseksi sanakuvaksi, — huolimattomaksi ja syväoppisuuteen soveltumattomaksi.
Ei niinkään: juuri sen tokinaisuus ja ytiinekkyys ovat tarkoitettuja saamaan meidät oikein katsastamaan tätä sanantapaa ja muistamaan sen. Noilla kahdella lyhyellä yhdistetyllä sanalla ilmaistaan oikean olemuksen täsmälliset vastakohdat kirkon kahdessa suuressa virassa — piispan ja pastorin toimessa.
Piispa[9] merkitsee alkujaan henkilöä joka näkee.
Pastori[10] merkitsee ruokkijaa.
Mahdollisimman epäpiispallista on siis olla sokea.
Kaikkein epäpapillisinta on ruokkimisen sijasta itseänsä ruokituttaa, — olla suuna.
Liittäkää nämä kaksi nurinkurisuutta yhteiskäsitteeksi, niin tämän ilmaisee "sokkosuut". Meidän sietänee hiukan kehitellä tätä ajatusaihetta. Melkein kaikki kirkon epäkohdat ovat johtuneet siitä, että piispat ovat halunneet valtaa enemmän kuin valoa. He tahtovat arvoasemaa, eivät katsantokohtaa. Mutta heidän oikeana virkanansa ei ole hallita, vaikkakin heidän tehtäviinsä saattaa kuulua voimakasta kehoittelua ja nuhtelua. Kuninkaan virkana on hallita; piispan toimena on pitää silmällä laumaansa, lukea se lammas lampaalta, olla aina valmis tekemään siitä täydellinen tili.
Ja selväähän on silloin, että hän ei kykene tekemään tiliä sieluista, jos hän ei ole selvillä edes ruumiillisista olosuhteista. Piispan ensi huolena olkoon siis ainakin asettua sellaiseen asemaan, jossa hän minä hetkenä hyvänsä voi ottaa selon jok'ainoan piirissään elävän sielun historiasta lapsuutta myöten ja sen tilasta sillähaavaa. Tuolla takakujan varrella Matti ja Maija, — mukiloivat toisiansa!
Tietääkö piispa koko surkeuden? Pitääkö hän heitä silmällä? Onko hän pitänyt heitä silmällä? Kykeneekö hän juurtajaksain selittämään meille, kuinka Matti sai tavakseen kolhia Maijaansa? Jos hän ei kykene, niin hän ei ole mikään piispa, vaikka hänellä olisi hiippa niin korkea kuin tuomiokirkon torni; hän ei ole mikään piispa, — hän on tahtonut olla peräsimessä eikä mastonpäässä; hänellä ei ole tähystysalaa. "Mutta hänen velvollisuutenansa ei olekaan pitää valvonnassaan takakujan Mattia", sanotte. Mitä! te ajattelette, että hänen olisi huolehdittava ainoastaan lihavista lampaista, joilla on muhkeat villat, sillaikaa kun (Miltoniin palataksemme) "isoovat lampaat ruokkijaansa vuottaa, ja julman suden salariisto" (siitä kun eivät piispat tiedä mitään) "karttuu myös päivittäin, mut puhetta ei siitä?"