"Entä tää vaimoihminen alla?" rupesi Antero nyt tarkastamaan kantakuvaa; "hänen leskensä kai, koska niin on allapäin ja kallella kypärin."
Nauraa saatiin taaskin.
"Suomi se on, ukko", selitti Koiskanen, "Suomi vertauskuvana. — Ja allapäin se on sentähden, että suomalaisten oikeuksia on kauan poljettu. Mutta kyllä se kohta päänsä nostaa!"
"Jaa — jaha, vai semmoinen kuva se on", sanoi Antero, katsellen tarkemmin ja aprikoiden kenties, miten päätä pystyyn saataisiin silloin kun aika oli käsissä.
Mentiin sitten eteenpäin.
Poikettiin Ooperakellariin, ja Aution isäntä "pistouasi" punssia koko joukolle.
Virkeämmillä elinvoimilla lähdettiin liikkeelle taas.
"Eivätkö kaikki ylioppilaat tunnekaan toinen toistansa?" kummasteli Antero, kun ylioppilaita tuli vastaan ja hänen seuransa ei tervehtänyt. "Tässä tulee pari valkolakkia taas."
"Sveekuksia!" sanoi Koiskanen halveksien, "emme niitä tunne."
" Svek-oxe kan du vara sjelf ", mutisi sivumenijöistä toinen.