"Katso tekoasi, sinä joka kerran olit veljeni", sanoi Autio-isäntä Ödeberg'ille Erikin paarien vieressä. "Sinä, juuri sinä, turmelit tuon onnettoman ja saatit tekoon, mikä katkasi häneltä mahdollisuuden päästä vielä Jumalansa armoon. Hänen verensä tulkoon sinun päällesi."
Ödeberg kohautti olkapäitänsä. "Sano mitä tahdot; en minä suutu enkä kaipaa sinun ystävyyttäsi. Mutta vastaanhan kumminkin vähän tuohon juhlalliseen tuomioosi — täytyy vähän vastata arvoni kannalta. Erikin kuolemaan minulla ei ole vähääkään syytä, siihen on selvin todistus juuri hänen kuolemansa. Luuletko sinä tosiaan, että minun oppilaani olisi ottanut mailman murheet niin raskaiksi, että tuolla tavalla täytyisi niitä paeta. Pois se! vaikka mullin mallin menisi — ihan minun edessäni, minua se ei liikuta. Meikäläinen ei kiinnitä mieltänsä mihinkään mailmassa — vie kaikki, vähät siitä! Niin olen tyytyväinen rauhassani, aikanansahan pääsee tästä vanhasta mätä-pesästä.
"Muuten, mitäs suret, mistä sen tiedät vaikka poikasi olisi päässytkin sinne mihin hänet toivoit. Näet, nyt puhun teidän omalta kannaltanne. — Syntiä tehdään joka hetki — olisihan niitä vuosi vuodelta karttunut hänelle yhä enemmän vaan. Kelvollisempi hän siis oli Jumalallesi nyt kuin tuonnempana, eikö se ole aivan loogillista. Te vaaditte ennen kuolemaa kurssin parannuksessa ja elävässä uskossa — mutta kuka tässä paranee, kuka uskoo elävästi, sanoppas se — jotkut haaveksijat, joilta alinomaiset uskonnolliset mietiskelyt ja surut ovat vääntäneet mielen nurin niin että luulevat itsensä pyhiksi ennen aikojaan."
Autio kääntyi inholla Ödeberg'istä pois.
* * * * *
"Itsemurhaajana siis loppui tuo Erik, rakastajani", virkkoi Hedvig, haukotteli ja heitti pöydälle sanomalehden, josta oli lukenut. "Niin, niin — ja eiköhän vaan ollut syynä siihen nuo rukkaset, mitkä hänelle annoin. — Heikko sielu, huono mies! Ei hän parempaa ansainnut, tuo vitkallinen, saamaton sulhanen — tomppeli, joka uskalsi minua niin solvaista, — niin, niinkauan kuin muistan, enhän minä itse-murhaajaa suvaitse albumissani —"
Hän nousi ylös, avasi albuminsa, otti sieltä kuvan irti ja repäsi tämän pieniin kappaleisin, mitkä viskasi uunin-pesään.