Tarjoojatyttö toi ruokia.
"Mitä Rosa arvelee, onko semmoista konetta, joka omasta voimastaan liikkuu?" kysyi Koiskanen, ottaen tyttöä vyötäisistä kiinni.
"Ei ymmärrä rigtigt bra", vastasi Rosa hymyillen.
"Mitä sekasortoa se on, hempunen?"
Hempunen luikahti pois.
"Kai tulevaisuuden kieltä", sanoi Fellberg: "Kun fennomaanit ja svekomaanit kerran maailmassa lyövät kättä käteen, sitten puhuvat semmoista."
"Te vaan olette iloisia poikia", sanoi Antero-ukko. "Ja minäkin ihan olen kymmenen vuotta nuorempi tällaisessa seurassa. — No vieläkö sitä vaarinkaljaa tässä holkaistaan — tänne tytöt!"
Koiskanen kuiskasi tovereilleen: "Ukko rupeaa käymään melkein liian iloiseksi. Emmeköhän mene toiseen paikkaan, jossa voimme olla vapaampina?"
"Minä puolestani menen nyt pois kotiini", sanoi Fellberg.
"Älähän vielä!"