"Ja mitä tarkoitit puhuessasi kokemuksesta?"
"Minä aioin sanoa, että olen kokenut jotakin sinnepäin minäkin, ja aivan äskettäin. Sepä oikeastaan olikin syy siihen, että näin äkkiä ilmaannun teidän eteenne."
Ödeberg naurahti.
"Isä-ukko oli saanut sen valistavan ajatuksen päähänsä, että piti tulla tänne Helsinkiin —"
"Älä enää kerro", keskeytti Ödeberg nauraen; "minä tiedän tuon jutun alusta loppuun. Tänä aamuna kävin kaupungissa ja siellä sen kertoi eräs henkilö Sundberg'in kahvilassa."
Erik kävi totisen ja harmistuneen näköiseksi.
"Vai niin", lausui hän verkkaan, "niin no, arvasinhan minä, koko kaupunki siitä puhuu — ja minä hänen häpeänsä kantajaksi!"
"No—oh! Nauroivathan ne vähäsen, mutta mitä siitä."
"Kyllä minun täytyy pyytää saada oleskella täällä maalla joitakuita päiviä, kunnes jonkun verran hälvenee tuo harmillinen juttu."
"Niin! Oleskele vaikka viikkokausia! Kerran tuottaa sukulaisuus vähän ilonkin minulle. Olkaamme iloisia vaan, ja nyt lasi sen päälle."