"'Autuaat ovat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat.' — Ihmisen tieto on puuttuvainen —"
"Tosin, ja vielä paljon enemmän puuttuvainen se on ollut. Eteenpäinhän sitä yhä pyritään, mutta tulee samalla olla tyytyväinen tietojensa todelliseen asteesen, sekoittamatta niihin sumukuvia, jotka vaan himmentävät edellisiä. No, joko useastikin olet puusäkistä pauhannut?"
"Joku puoli tusinaa saarnoja on ollut minun ansioni kotipitäjäläisteni 'ylösrakennuksesta'."
"Ja akat itkivät niin! Mutta minä sanon, niinkuin Persian shakki sanoi Englannissa, jumalanpalveluksen johdosta: 'kova päähän teidän kansallanne on, koska vuosi vuodelta sille yhtä ja samaa saarnataan.' — Niin hidas juurtumaan on tuo usko, näet. 'Ei pysy päässä panenta mieli, ei kannanta vesi kaivossa'. — Käänny sinä pois lääketieteesen, todellisiin toimiin."
"Hm! Olenhan sitä jo monesti ajatellut, ja kyllä se siksi melkein muuttuu."
"Niin, oikein! — No vielähän näitä asioita ehtii puhella monestikin."
Ödeberg kävi toimittamassa vieraallensa huonetta.
"No mitä mietit?" alkoi hän sitten taas. "Ploiskis! Uskoa vaiko isäsi iloa sinä aprikoitset?"
"Ei kumpaakaan. Johtui mieleeni että pitäisi muuttaa toiseen kortteeriin, nyt kun kuukausi näinä päivinä päättyy."
"Päästäksesi noita pahoja puheita pakoon, niinkö?"