"No niin, suoraan sanoen. Kun saisin soveliaan asunnon Kaivopuistossa, niin sinne tekisi mieleni koska kesän ai'on viettää täällä etelässä."
"Kaivopuistossa — hm! miks'ei. Vai aiot kesän viettää täällä. — Niin, muuta Kaivopuistoon, siellä saat olla rauhassa! Älä ilmoita osoitettasi kenellekään, niin pääset sekä tuttavista että omaisista."
"Pianpa ne kotona siitä selvän ottavat — lehtori Lönnbom'in kautta, jos ei muuten."
"Lönnbom'in — kuka —"
"Minun entinen opettajani — lyseon lehtori täällä."
"Vai niin, en tunne. Minä läksin kahdeksantoista vuotiaana matkoilleni enkä tiennyt sinusta enkä sinun opettajistasi."
"Vaiheinen elämä taitaakin olla terveellisin, te olette nuoren näköinen yhäti."
"Hm! Vaiheinen elämä, aivan niin, ja aikainen hyvä mieli — ja onni naisväessä, hahaha."
"Jaha! Das schöne Geschlecht." — Erik naureli — "Mitä se sana nyt merkitsee?"
"Se on tykkänään toinen sana kuin taannoinen", vastasi Ödeberg neuvokkaasti; "se merkitsee puoli eikä siis myöten-anna yhteis-käsitystä."