Erik irvisti hänen jälkeensä.
"Wellanen taisi suuttua meihin nyt", arveli joku.
"En minä suinkaan syytä suuttumiseen tässä näe minkäänlaista", vastasi Autio. "Mutta suuttuneita ja äkäisiä ovat Wellanen et consortes entisestäänkin ja aina."
"Hm! Kyllähän Wellanen kelpo mies on", sanoi lukija, "vaikka ei hän tahdo oikein leikkiä ymmärtää, ainakaan ei eräissä kysymyksissä. — Vanhemmatkin tiedemiehet pitävät hänestä paljon."
"Niin kauan kuin hän ei lennä silmille niitäkin", vastasi Autio.
"Maansa-puoltaja on Wellanen", vakuutti lukija enemmän itsekseen, käännellen sanomain lehtiä.
"Yltiö hän on — mistä tänne lienee eksynytkään. Pauhatkoon omassa piirissään."
"Pauhaamaan pakkaa vaan vähän jokahinen, joka luulee olevansa oikeassa."
"Minä sanon mitä Wellaselta jäi sanomatta", lausui Erik älyämättä pilkka-läpsäystä. "Tahdotko sen tietää —"
"En", katkasi lyhykäisesti lukija. — "Mitäpä teidän kiistelemisistänne — hohhoo", hän heitti sanomalehdet pöydälle, nousi ylös, ojenteli itseänsä ja haukotteli:. "näitä virkamiehen vaivoja!"