"Sanoi Silvennoinen pääsevän vielä hyvänlaisesti nää kahdeksan peninkulmaa rautatielle, ja sitten ei ole hätääkään."
"Entä takasin?"
"Noo — Näet, vieraita tulee!"
Nuori herrasmies astui sisään. Se oli heidän rovastinsa nuorempi poika, Mustialassa lukenut agronoomi. Hän palasi matkalta rajapitäjässä, missä oli käynyt katsastamassa myytäväksi kuulutettua maatilaa.
"Hyvää iltapäivää!" tervehti hän. "Täytyy antaa hevosen pikkusen puhaltaa täällä, keli on niin armottoman huono."
"Terve tulemastanne! Terve tulemastanne! — Jaa, keli on huonoa, varsinkin aukeammilla seuduilla. Asemalle päin on sentään hyvä pääsö vielä, sanoi Silvennoinen, joka tänään palasi Helsingistä."
"Vai niin! Jaa, se on sydänmaan tietä paraasta päästä. — No, te saitte terveisiä Erikiltä?"
"Saimmehan — ja tänään tuli kirjekin postissa. Hän ei lupaa tulla kotiin kesäksi."
"Eikö! Kaupungissako hän aikoo oleskella? Parempihan toki maalla on kesällä — mutta ei hän mennäkään kesänä tainnut olla kuin pari kolme viikkoa täällä?"
"Ei. Eikä hän sano, jääpikö kaupunkiin vai meneekö tuttaviin — eikä hän lopeta kurssejaan, ties sen mitä hän ajattelee."