"Sitäpä minäkin hämmästyin. — Hän on ollut jo monta kuukautta, emmekä me ole tienneet mitään. Hän käyttää, kuulen ma, jotakin tehdasta aivan kaupungin lähistössä."
"Kun et huoli sanomalehtiä pitää, niin emme tiedä muusta maailmasta mitään — kyllä tuosta tehtaasta oli helsinkiläisissä sanomissa mainittu."
"'Terveisiä Ödebergiltä', sanoi äkkiä Silvennoinen. Tosiaankin! Minä ajattelin: kirouksia hän pikemmin lähettää meille kuin terveisiä. — Herjannut hän oli meitä nytkin kaiken aikaa, sen hyvin ymmärsin Silvennoisen puheista, vaikka hän tahtoi sitä peitellä. Ja sama mies, milt'ei vaan ilkeämpi, hän on kuin ennenkin. Mitä Silvennoinen muuta kertoi hänen puhelemisistaan, se oli aivan pelkkää Jumalan pilkkaamista ja raa'inta hävyttömyyttä — hirveä mies tuo Ödeberg. Ja viini herra hän on olevinaan."
"Ja tietääkö hän että Erik on Helsingissä?"
"Nyt hän tietää, kun tuo tuhmajussi Silvennoinen siitä hänelle meni ilmoittamaan."
"Ai-ai! No, olisihan hän muutenkin ennemmin tai myöhemmin tullut siihen tietoon. Mutta hän vihaa meidän perhettämme niin ett'ei hän suinkaan lähesty Erikkiä."
"Minä arvelen siitä vähän toisin. Juuri meidän kiusalla hän lähestyykin Erikkiä, kostaaksensa meille hän pyytää Erikkiä turmioon."
"Jaa, jaa, voi olla niin — aivan niin. Hän voi tekeytyä ystävälliseksi; paha seura pukeutuu parahiten ystävyyden muotoon, se on salassa syöpä myrkky."
"Niin, näet, enkö ollut nyt minä oikeassa — ja sentähden täytyy välttämättömästi varoittaa poikaa. Sitä ajattelin paluumatkalla ja päätin lähteä Helsinkiin heti huomispäivänä. Reisua ei käy tuonnentaminen siitäkään syystä, että rekikeli on jo ihan viimeisillään."
"Jaa — tokko sinä pääsetkään?"