Erik kävi noloksi, hänen hymyilevä suunsa, mikä juuri oli puhua kiitoksensa kirjeestä, jäi irville.
Hedvig'iä näkyi naurattavan.
Erik nielasi mielikarvautensa ja kysyi:
"Kuka hänen veljensä on?"
"William Karjalainen — poika — konttoristi isänsä luona, vaan mikä hän lienee — heidän isänsä on kauppamies Porvoossa, enköhän sitä ole teille kertonut", vastasi Hedvig aivan penseästi.
Erik rauhoittui.
"No sehän hyvä", sanoi hän, "niin saadaan hyvä vene ja hyvä kuljettaja — herra Karjalainen kai tulee mukaan."
"Arvattavasti."
"Nyt ei vähään aikaan taas saa kuulla muuta kuin purjehduksista — puh!" sanoi rouva Adelheid.
"Niin — tosin, minun pitää lähettää nuo kirjeet tyttölöille", virkahti Hedvig ja nousi menemään kamariinsa. — "Martta!"