* * * * *
"No tekään ette lähteneet!" sanoi rouva Helding Erikille kun istuivat taas seuraavana aamupäivänä verannalla.
Kuinka paljon ennen olisikaan Erik kuullut Hedvig'in suusta tämän huudahduksen, varsinkin jos sitä olisi seurannut taas tuo viehättävä silmäys.
Mutta Hedvig ei ollut virkannut mitään, melkein kuin olisi hänestä yhdentekevä, oliko Erik huvimatkalla taikka täällä.
No ainakin pysyi hän päätöksessään ja jäi kotiin, siitä jo saan olla iloinen, ajatteli Erik. Tokko hän katuu kotiin-jäämistään? Ja pitäneekö hän minua kuitenkin tunkeilevana, kun hänen tähtensä jäin minäkin. Mutta eilen en olisi sitä luullut.
"En lähtenyt, ei ollut minulla aikaa aamulla, pari kirjettä kirjoitettavana", vastasi hän rouva Helding'ille ja katsahti Hedvig'in, nähdäkseen mitä vaikutusta tämä kylmäkiskoinen selitys tekisi häneen.
Se ei tehnyt ollenkaan vaikutusta, ei mitään.
"Nyt pitäisi meidän, maalla olijain lystäillä jollakin toisella tavalla", sanoi rouva Helding taas. "Mitä jos lähtisimme ajelemaan?"
"Pitkin katuja karittelemaan, niin", virkahti Hedvig pilkallisesti.
"Ei, vaan Eläintarhaan sopisi ajaa, siinä on niin rauhaisaa ja maaseudun tapaista, ja ravintola vuorella, jos tahtoo virvoittaida", sanoi Erik.