"Jos olisi saatu vaunut, niin olisi paremmin käynyt päinsä tämä huvimatka", sanoi hän sitten.
"No, vaunut tosin olisivat paremmat, niihin sopisimme kaikki kolme — mutta koska herra Autio nyt kerran on ollut niin hyvä ja —"
"No eihän siitä mitään —" vastasi Autio vähän loukatun näköisenä. — Tokko Hedvig piti niin naurettavana istua hänen kansansa, vai tarkoittiko hänen naurunsa paraasta päästä mammaansa vaan? Jos hän rakastaisi häntä (Autiota) olisi hän tullut huonompaankin ajokaluun eikä antanut hänen näin puuhata turhia, näin aatellen hän kääntyi ja meni käskemään pois vossikat.
"Saanko ehkä luvan hankkia vaunut — eihän tuota lysti-ajoa pitäisi jättää aivan sikseen sentään?" alkoi Erik hymyillen, kun taas istuttiin.
Hän koetti väkisinkin olla hyvällä mielellä tänään, jott'ei Hedvig pääsisi kovin paljon ajattelemaan tuota purjehdusmatkaa.
"Emmehän enää saata vaivata herra Autioa, kun niin tyhmästi käytäydyimme", sanoi rouva Helding, anoen silmillään anteeksi Autiolta.
"Kyllä minä lähden jos vaunut saadaan", sanoi Hedvig. "Suokaa anteeksi herra Autio, mutta en tiedä miten minua niin naurahti, kun hengessä näin meidän matkamme", hän naurahti taas "Ylipäätään en tahdo ajaa vossikoilla koskaan, ne ajavat niin hurjasti ja varomattomasti ja ovat usein humalassakin."
"Aivan niin", myönsi Erik. "Älkäähän suinkaan olko millännekään, älkäähän pyytäkö anteeksi — minä ihan häpeen. Minä olin tyhmä, kun en paremmin ajatellut asiaa, minun olisi anteeksi pyydettävä. Mutta saanko nyt hankkia vaunut?"
"Tänä päivänä ei taida enää ehtiä, mutta jos huomena on hyvä ilma, niin lähtekäämme silloin", vastasi Hedvig iloisesti.
Hyvä oli taas kaikki ja toivoisa päivä odotettavissa. — Erik meni aikasemmin pois, hän aikoi tulla iltapuolella jälleen, vaan hyvästi-jättäessä ei sanonut Hedvig nytkään mitään. "No ei hän sitä nyt aina muista! —"