"Saat kahden kuherrella rouva Adelheidin kanssa, annat hänelle vuoron ensin — kunnian vanhemmalle, niinkuin sopiikin — — piru, en minä sinne mene."
Hän sylkäsi ja poikkesi ensimäiseen ravintolaan, ja kulahutti siellä pari konjakki-ryyppyä kurkkuunsa. Nämät ajatuksen-asettajat saivat kuin saivatkin selvemmälle uralle hänen havaintonsa.
"Nyt olen taas tompero, tyhjän-pelkuri", mutisi hän poismennen ravintolasta. "Ihmiset eivät nyt enää saisi ajaa minne tahtovat ilman että minä jälessä juoksen — mitä minulla on tekemistä Hedvig'in matkoilla — mitä syytä minulla olisi varoa niitä? — Ei minkäännäköistä.
"Aina uskon pahaa hänestä, minä häijyläinen — mutta minä rakastan häntä niin äärettömästi!"
Hän päätti nyt Helding'in likitienoilla vartoa Hedvig'in kotiin-tuloa, ja oli juuri kääntyä kaivopuistoa kohti taas, kun silmänsä sattuivat roskaan, joka hiljaista kulkua oli tullut hänen takanansa ja nyt asettui muitten vossikkain riviin kauppatorin kulmassa.
N:o 19!
Erik säpsähti — tuo numero jo oli vastenmielinen — hän katsoi vihaisesti vossikkaan.
"Mutta nyt saattaisin kysyä tuolta lurjukselta, mihin hän vei Hedvig'in — vaan ei, ei se käy — vai aiot sinä vielä vossikain avulla urkkia hänen jälkiänsä, hourupää! — — Mutta jos nyt kysyisin kuitenkin — mitä vahinkoa hänelle siitä olisi — pelkkä kysymyshän se vaan olisi, aivan tavallinen uteliaisuus, mihin tuttava meni —"
Hän lähestyi vossikoita. No, tuumasta toimeen.
"Mihin tuo neiti meni, joka äsken ajoi teidän roskassanne?" puhutteli hän n:o 19:ta.