"Meni juuri."
Vähän aikaa vaiti oltuansa, kysyi rouva Helding:
"Niin, milloinka sanoitkaan ompelijattaren luvanneen ruveta neulomaan sinun vaatteitasi?"
"Vasta viikon päästä", vastasi Hedvig. "Minä taidan kääntyä toisen puoleen, kun vaan saisin paremman mallin — ei tuo Elsan hurstuin sentään olekkaan oikein minun mieluiseni."
"Sinäpä olet huikenteleva — ensin pyydät malliksi, sitten ei kelpaakkaan. Vie takasin sitten Elsan hurstuin." —
"Jahka hän tulee matkastaan; — eihän sillä muutenkaan olisi kiirettä, uutta hurstuintaan hän sanoi rupeavansa tästäpuolen pitämään jokapäiväisenä."
"Milloinka Elsa tulee Porvoosta?"
"Huomenna kai."
"Ainako William Karjalainen on kaupungissa vai Elsan kanssako hän meni?"
"Ei. Muistaakseni Elsa mainitsi lähtötouhussaan illalla, että hänen veljensä joutuu vasta joku päivä myöhemmin. Miten sitten lienee. Hän oli niin hätäinen että viskasi vaan hurstuimensa minulle."