"Ja samaa vanhaa rallatusta, että kaikki mitä meillä on, on velaksi saatu, että joudumme aivan kadulle ellemme saa velkojia viihtymään ja niin edespäin."
"Kuinka usein sitä onkaan käytetty jo, hahaha", Hedvig nauroi että helisi.
"Mitä sitä muuttamaan niinkauvan kuin kelpaa vielä; ja onhan siinä totuutta kyllä", sanoi rouva Helding.
"Ja minä autan", sanoi Hedvig, "minä sanon että Elsa kävi täällä illalla sanomassa ett'ei hänen isänsä voi meille lainata."
"Mutta eihän Elsa ole kotona."
"No ei Autio sitä tiedä eikä tarvitse tietääkään. Myöntykää vaan kaikkeen mitä minä sanon."
"Niin no, ei siinä valhetta olekkaan, ett'ei Karjalainen voi auttaa, konkurssiin menevä mies hän kuuluu olevan. Vai mitä luulet?"
"Kyllä Karjalainen antaa minkä voi, mutta ei se meidän asioita paljon auta", arveli Hedvig ja nauraa kitkutti ison aikaa.
"Mitä sinä naurat, ei se niin kovin naurettava asia ole", sanoi rouva Helding. — "Mutta alappas nyt pukea päällesi, Autio voi tulla koht'sillään."
"Ei hän toki näin aikaiseen tänne tupanne", sanoi Hedvig ja meni takasin kamariinsa.