"Tiedänhän minä ett'ei hän vielä ole vapaa", vastasi Anna.
"Tiedät", sanoi Hovilainen; "se on siis taas salakähmässä ollut tiedustelemassa, malttamatta edes odottaa kunnes kotona olisi saanut sen kuulla".
"Enkä ole ollut tiedustelemassa", vastasi Anna heikolla pilkkahymyllä; "näinhän minä heti teidän kasvoistanne miten Taavin on käynyt".
"Vai niin sinä olet tarkka näkemään ja tietämään", sanoi Hovilainen; "sinustahan on oivallinen vieras-mies käräjiin".
Anna säpsähti ja kasvonsa lensivät punaisiksi. Taavi oli siis puhunut.
"Käräjiin? — mitä minä niissä?"
"Niin mitä sinä niissä, mokoma hyväkäs", matki Hovilainen. "Et siis taida tietää, että vähää ennen kuin Taavi murhasi veljensä olit sinä hänen kanssansa yhdessä. Minä olin vähää ennen nuhdellut sinua, ja sillä tavalla sinä tottelit, helkkarin lutka".
Annan kasvoista katosi kaikki puna, ja hän tuli kalmankalpeaksi. Näin rumasti häntä tähän asti ei vielä oltu haukuttu.
"Paras olisi isännän peruuttaa sanansa", sanoi Anna, kerran kiivastuen.
"Hahaha, hyväkäs on vielä olevinansa kunniastaan arka", nauroi Miina.