"Ei, mutta hyvästi nyt, Timo ja Lotta", sanoi rovasti, kätteli isäntäväkeä ja lähti ulos.
"Hauska on tosiaan käydä täällä Hannulassa. Timo ja minä, me olemme vanhan kansan miehiä, me ymmärrämme toisiamme ja — kyllä meiltä puhetta riittää, varsinkin kun nyky-ajan turhuudet tulevat aineeksi", puheli ukko noustessaan vaivaloisesti kiesiin. "Jaa, jaa ne nyky-ajan turhuudet — 'omnia ruunt in pejus', sanoo latinalainen. Hyvästi, hyvästi!"
"Mitä sanoi rovasti?" kysyi Lotta mieheltänsä.
"En tiedä. Peijakas perii ell'eivät ihmiset parane, siltä se kuului ja sitä se kai merkitsi. Kaikki se rovasti laskettelee latinat ja kreikat".
"Äsken luulin näkeväni Hovilan isännän täällä pihalla", sanoi Lotta.
"Hovilaisen — mitä hän täältä hakisi?"
"No eikös hän aijo sovintoa sinunkin kanssasi".
"En minä hänelle enkä muillekaan ihmisille vihaa kanna. Mutta luuletko tosiaan että tuo ylpeä —".
Samassa aukeni ovi ja — Olli Hovila astui sisään.