Ensimmäiset sisään-kutsutut todistajat olivat ne samat, jotka jo nimismiehelle olivat ilmoittaneet todistuksensa. Heidän kertomuksensa tiedämme, uutta ei ollut paljon. Taavi Hannulaa oli aina pidetty nuhteettomana nuorukaisena; kuitenkaan ei voitu kieltää, että hän monessa tilaisuudessa aivan ilmeisesti oli näyttänyt vihaavansa vainajaa. Eräs vaimo todisti kuulleensa Taavin sanovan vanhemmilleen Joosepista: "ehk'ei tuo enää kauvan elä meidän vastuksenamme". — Entinen Hannulan renki, Topias Humper, todisti nähneensä miten Taavi, kerran linnustamassa ollessaan, oli yrittänyt tähdätä Jooseppiin, joka kulki vähän matkan päässä metsikössä, vaan oivallettuansa todistajan oli Taavi sukkelaan laskenut pyssynsä alas ja kääntynyt toisaalle päin.
Tämän todistuksen johdosta sanoi Taavi, että vieras-mies oli laiskuuden tähden erotettu palveluksestaan, sentähden hän vihasi Hannulaisia ja käänsi nyt tuon tapauksen Taavia vastaan. Tapahtuuhan useinkin, että metsämies aivan ehdottomasti nostaa pyssynsä, kun hän metsässä kuulee rahinaa taikka näkee jotakin puitten välitse sujahtavan. Kysymyksessä olevassa tilaisuudessa kulki Jooseppi poikki matala-kasvuisen vesakon, niin että silloin tällöin vaan hattua vähän vilkkui, ja Taavi oli ensi silmänräpäyksessä luullut pyyn siinä lentävän. Ei muu kuin häijy koston-pyyntö taida semmoista kääntää murha-yritykseksi.
Eräs vaimo todisti, että kun hän pari päivää ennen murhaa oli käynyt asioillansa Hannulassa ja seisonut kyökissä, oli hän kuullut tuvassa sanottavan: "jospa olisi sellainen aika, ettei miestaposta rangaistaisi!" ja äänestä päättäen se oli Taavi, joka näin sanoi.
"Hah!" naurahti Taavi keskellä murhettansa; "no kaikkia tässä saa kuulla, niinkuin tuonkin tuhman akan —"
"Vaiti!" kiljasi Tybom, "ei todistajaa saa loukata. Sanokaa säädyllisellä tavalla, jos teillä todistuksen johdosta on jotakin muistuttamista".
"En olisi uskonut", sanoi Taavi, "että meidän kunnioitettavan, vanhan rovastimme käynti meillä tuottaisi tuollaisia seurauksia. Asian laita oli seuraava".
Sitten kertoi hän rovastin viimeisestä käynnistä Hannulassa, että isänsä jälkeenpäin oli kertoellut heidän puheistansa, joiden esineenä etupäässä oli ollut nykyajan turmelus, ja että Taavi kuullessansa semmoisiakin jumalattomia jo löytyvän, jotka julistavat miesmurhan rangaistuksettomaksi, oli päivitellen lausunut: "sepä on aika kun murhakin on rangaistukseton!"
Sellaisia olivat todistukset tähän asti, vieraat-miehet eivät tietäneet itse asiassa mitään. Mutta nyt huudettiin esiin Juho Hirvonen, jonka tulo käräjäpaikalle hiukan oli myöhästynyt.
Valan tehtyänsä alkoi hän kertoa tunteneensa Taavi Hannulan siivoksi mieheksi ja kuulleensa muittenkin häntä kiittelevän.
"Kyllin tässä on jo kuultu kiitosvirsiä Taavi Hannulasta", keskeytti
Tybom. "Mitä muuta tiedätte?"