"Niin Korkia Oikeus", vastasi Sopo niijaten.
"Sanokaa jälestä: minä Sohvia Haronen", tiuskasi tuomari.
"Jaa — niin, jälestä hi, hi, hi", hikerti Sopo itkuun vetävästi; "minä
Sohvia Horonen".
"Lupaan ja vannon", jatkoi tuomari.
"Lupaan ja vannon, hi, hi, hi".
"Mitä nauramista tuo on!" ärähti tuomari; "tämä on pyhä toimitus, jos ette siinä käytä itseänne soveliaammin, niin minä ajan teidät ulos ja sakotan. Lupaan ja vannon — Jumalan ja hänen pyhän Evankeliuminsa kautta —"
Viimein onnistui Sopolle valan lausunta, ja hänellä nyt oli oikein kirkko-muotonsa.
"No mitä te tiedätte tässä asiassa?" kysyi Tybom.
"Antakaa anteeksi herra laamanni, kun olen niin outo tässä Oikeuden istuimen edessä, en ole ikänäni ollut pyytetty, enkä nytkään olisi tullut — tottahan te olette kuulleet miten kävi tuon minun vainajan —"
"Asiaan, asiaan!" joudutti tuomari.