"Jos ihminen vähänkin liikoja puhuu, niin —"
"Niin ainakin täällä teidän liikoja lorujanne ei suvaita. Mitä muistatte kuulleenne ja nähneenne tässä murha-jutussa — iltasella vasten kolmatta päivää tätä elokuuta".
Horosen leski nyt kertoi monella mutkalla — mitkä saattivat Tybomin epätoivossa raapimaan päätänsä — samaa, mitä tiedämme hänen yhtymisestään Sota-Matin vaimon kanssa.
"Minä ajattelin heti", lopetti todistaja, "että kyllä kohta jotakin hirveätä tapahtuu; se oli paholainen joka huusi taas uhrin valtakuntaansa. Ja seuraavana päivänä kuulinkin, että Taavi Hannula oli murhannut veljensä".
Tämä todistus oli kohta jännittänyt niinhyvin Varmasen ja tuomarin kuin etenkin Hovilaisen huomion. Varmasen edellyttämiset murhan tapahtumisesta eivät pitäneet ryhtiänsä. Jooseppi ei ollut äkki kolauksesta kaatunut ääntäkään antamatta; hän oli sitä ennen huutanut, tappelu ehkä oli ollut murhaajan ja hänen uhrinsa välillä. Siihen oli Hovilainen jo viitannut, ja sen teki luultavaksi myös nuo yhä kiivaammilta kuuluvat äänet ja niitä äkkiä seuraava syvä hiljaisuus. Tuomari havaitsi heti todistuksen tärkeyden sen puolesta, että jos ajankohdat saatiin selville, se voisi melkoisesti enentää taikka vähentää epäluuloa Taavia vastaan. Hovilainen taas ei ennalta tietänyt tästä todistajasta mitään. Hän oli luullut urkkineensa jo kaikki tiedot tarkallensa, eikä viimeiseltä ollut huolinut pitemmältä jatkaa kuulustelemiansa, varsinkaan ei omaa pitäjää ulompana. Niin olivat Horosen lesken viittaukset hänen ohitsensa saapuneet nimismiehen korviin, ja tämä taas ei huolinut niistä Hovilaiselle mainita. Kun täällä todistajat lueteltiin, oli Hovilainen luullut ja toivonut tämänkin vaimon olevan noita vähän tietäviä todistajia, jommoisia useimmat muutkin olivat.
"Mitä te puhutte paholaisen huutamisesta", sanoi tuomari; "Jooseppi se oli joka huusi, ennenkuin hän henkensä heitti.
"Mutta ei se ollut ihmisen ääntä".
"Mitä joutavia! Mihin aikaan iltasella tulitte tuon kallion kohdalle, jonka luota huuto kuului?"
"Kyllä se oli hyvän aikaa jälkeen päivän laskun".
Lautakunta todisti, kysyttyä, että "melkeittäin menee tunti venhe-matkaan Vipakoskelta Hannulan ranta-kalliolle". Hovilainen oli sanonut saapuneensa Rossin-rotkolle yhdentoista aikana iltasella.