"Kello kymmenen ainakin siis todistaja tuli kallion kohdalle", sanoi tuomari. "Te Hovilainen olette sanonut, tulleenne sinne paljon myöhempänä, yhdentoista aikana".
"Jaa minäkö", vastasi Hovilainen vitkallisesti. "Niin taisin sanoa, mutta en sitä tarkallensa tiedä — ei sattunut sillä kertaa kello mukaan (hän helisti vahvoja, valekultaisia kellonvitjojaan). — Jaa, minä tarkoitin, että yhdentoista aikana tulin rantaan, lahden pohjukkaan, ja tapasin Taavin".
"No milloin te kallion edustalla olitte?"
"Vähän jälkeenpäin kuin tuo vaimo".
"Siis vähän jälkeen kymmenen, siis meni melkein tunti ennenkuin kallion edustalta elikkä niemen nenältä pääsitte siihen paikkaan missä Taavin tapasitte".
"Ei niin kauvan — ja me seisatuimme usein — salakari oli kierrettävä —"
"Kuinka pitkä se väli on, lautakunta?"
"Korkeintaan kymmenen minuutin matka niemen keskikohdilta lukien lahden perukkaan", sanoi joku lautamies.
Tuomari rypisti kulmiansa Hovilaiselle. Hovilainen oli pulassa ja nypelöi levottomasti kellonperiään.
"Kivikko eli riutta siinä on kierrettävä, kun rantoja myöten soutaa, mutta se on enemmän kallion tuolla puolella", sanoi eräs lautamiehistä.