"Joosepilla oli rikkinäisessä nutussaan monta kätköstä".
Joosepin nuttu oli tuolin selkäimellä, likellä pöytää. Tuomari otti nutun kauluksesta kiinni ja käänsi vuori-puolen esille. Niin oli kuin Taavi oli sanonut. Vuori oli monessa kohdin kulunut rikki, enimmiten poikkipäin. Jossakussa näistä rei'istä hän hyvin olis voinut kantaa kirvestä, kun varsi oli pistetty vuorin ja päällisen väliin.
"Te päätätte siis että Joosepilla oli teidän kirveenne nutun alla".
"Niin".
"Oliko hän ennen käyttänyt teidän kirvestänne?"
"Ei usein".
"No ei! Te sanoitte itse aikasemmin, että hän oli tottumaton käyttämään kirvestä. — Onko siis luultava että hän sinä iltana — iltana, huomatkaa, kun levon aika oli käsissä — otti sen ja pisti nuttunsa alle?"
Taavi pyöritti lakkiaan hyppysissänsä eikä vastannut mitään.
"Kun vesakosta astuitte ulos, niin tulitte tuon vieraan herran kanssa yhteen, ja menitte sitten eteenpäin".
"Niin".