"Voinhan sen selittää, koska kerran Anna Lehdon nimi tähän on vedetty. Hän on luullut voivansa muka Annaa viekotella, ja tahtonut saada minut tieltänsä pois. Nyt hänen käytöksensä selkenee".
"No kaikkia tässä saa kuulla, sanon minäkin", virkahti Hovilainen, päästäen pilkka-naurahduksen.
"Mitä joutavia!" murisi tuomari. "Käskekää Kokka uudelleen sisään!"
Kutsuttu esiintyi.
"Olitteko aivan likellä polkua. Oletteko aivan varma, ett'ei kukaan kulkenut ohitsenne yhdeksän ja kymmenen välillä?" kysyi tuomari.
"Aivan varma olen", vastasi Kokka. "Olin aivan polun varrella yhteen aikaan, vaan ei sitä ennen eikä jälkeenkäänpäin kukaan minun näkemättäni olisi voinut ohitseni mennä. Arvelin mennä rantaan asti, koska järvellä näkyi viiva niinkuin veneen vana ja Hovilaista odotin kotiin kalasta, mutta kuu vedin kellon taskustani, näin että se oli lyömällensä kymmenen, jonkatähden katsoin ajan jo myöhäiseksi ja käveltyäni sitten vähän matkaa edestakasin polulla, menin kotiin".
"Aha, päätättekö varmaan että järvellä vene oli kulkenut?"
"En varmaan tiedä, mutta siltä se melkein näytti siltä kohdalta katsoen, josta ei näe lähemmälle kuin keskelle selkää".
"Syytetty Taavi Hannula on sanonut", selitti tuomari, "että se vieras herra heti alusta kysyi, asuuko ylioppilaita kylässä, minkä syytetty luulee hänen kysyneen sen johdosta että hän vähää ennen oli teidät nähnyt".
"Ei hän minua voinut nähdä ja itse olla näkymättä, jos ei hän ilmassa lentänyt".