— "Vai jalasaineksia hakkaamaan", sanoi Lehtinen, aivan kuin olisi puhunut aikamiesten töistä. "Niitä täällä on yltäkyllin."
— "Meidän halkokelkka on ihan remana. Nyt me saamme uuden. Mutta isä tahtoo, että me sen alusta loppuun teemme itse", selitti Olli.
— "Huono mies, jolla on peukalo keskellä kämmentä", sanoi Lehtinen.
"No, Poju, jatketaanpas matkaa."
— "Pitäneepä tästä joutua", tuumi Plyhti tarttuen tupakkakukkaroonsa lainkaan kiirehtämättä. "Rouva ja opettaja näkyivät ajavan kylälle päin päivällisen jälkeen; pojilla on kai lupa koulusta."
— "Niinhän meillä on joka lauvantai-ilta", virkkoi Ville. "Pitäähän olla hiukan aikaa muuhunkin."
— "Totisesti, nythän on lauvantai. Pitääpä tästä sitten joutua", toimesi Plyhti ja maiskautti suutaan Kimolle ohjaksia ottamatta. Kimo lähti ja koetti minkä jaksoi tavottaa Pojua, mutta Plyhti laapusti perästä.
Ville ja Olli auttoivat Malmia kuormatessa. Heillä ei ollut kihveliä, mutta jäätyneet maaköntät saattoi käsinkin mutarekeen nostaa. Hyväksi avuksi oli Malmille ja toisillekkin, että Olli rautakangella irrotteli oikein jättiläiskimpaleita jäätyneestä muteikosta.
— "Näin sukkelaan en ole milloinkaan kuormaa valmiiksi saanut", ihasteli Malmi vetäessään paksua sarkanuttua päälleen ja pyyhkien otsaansa sen nurealle puolelle. "Siihen me ennätämme takaisin, kun Toivonen on kuormansa luonut", hän lisäsi heittäen kihvelin olalleen ja ottaen kirveen käteensä.
— "Niinpä vain joutui", myönsi Ville tyytyväisenä ja pyyhkieli hänkin hikeä otsaltaan nuttunsa vuoriin.
Pojat sieppasivat kirveensä ja taapersivat hangessa Malmin perästä.