Rits, kuului lattialta aivan kuin onsi posliiniesine olisi risahtanut.
Potaskan pää halkesi.
— "Kolmas pää!" päivitteli äiti. "Ei siihen vanhaan ramuun maksa vaivaa enää uutta ostaa. Pyydetään isää se liimaamaan. Liimattu posliini on uutta kestävämpi."
— "Tulipa siitä hieman vino, mutta yhtä vahva silti", tuumi isä, kun hän muutamain päiväin perästä otti Potaskan uuninreunukselta kuivamasta.
Potaska oli vino, auttamattomasti vino. Kasvojen toinen puolisko oli solahtanut hiukkasen toisen puoliskon ohi. Potaskaparka näytti katsovan kieroon, ja se ei kaunistanut.
Kun Leeni kasvoi, oli Potaska oikea surunlapsi. Senkin seitsemän ikävyyttä oli hänellä siitä nukesta. Ville ja Olli olivat tietysti ilkeimmät. "Peseytyykö Potaska-neiti usein?" he virnistelivät, vaikka niin hyvästi tiesivät, ettei se liimauksen takia sietänyt vettä pisaraakaan. Ja kaikki nauroivat nimelle, Vihtori-enokin, joka itse oli sen antanut.
— "Emmekö voisi sitä vaihtaa kauniimpaan?" kysyi Leeni kerran, kun eno oli heillä käymässä.
— "Mitä ihmettä! Kauniimpaan!" sanoi eno hämmästyen ja vakavasti. "Kunniakkaampaa ja sievempää nimeä ei ole olemassa. Sellaista nimeä ei vaihdeta, ainakaan ei ennen häitä. Ja kauniin määrää kunkin oma kauneudenaisti."
Oli niin lohdullista puhella Vihtori-enon kanssa, vaikkei kaikkia hänen sanojaan ymmärtänytkään. Niinpä Leenikin sen jälkeen pitkät ajat tyytyväisenä iltaisin hyräili riisuessaan Potaskaa ja asettaen hänet Tintin viereen isän tekemään keltaiseen sänkyyn.
Sahajauho oli kiusallista. Joka paikasta se valui. Ompeleminen ei enää auttanut. Ville oli ehkä oikeassa arvellessaan, että Potaska oli niin kierosilmäinen ja niin lahonut, jottei se kunnon hautajaisiakaan olisi ansainnut eikä kestitystä sen perästä. Kun hän eilen haki postin asemalta, oli hän samalla tuonut suuren tötterön. Leeni oli saanut sitä koetella. Siinä oli suuria paperikaramellia, Kaskesta ostettuja.
Olli arveli, että he "siihen nähden" olisivat voineet jalattoman tinasotamiehen haudata. Olivat he sitä tuumineetkin, mutta luulivat kuitenkin, että Leenistäkin olisi hauska olla mukana.