5.
VÄSTÄRÄKIT
— "En minä heitä ymmärrä, en sittenkään", virkkoi isäsisilisko ja haukotteli loikoessaan kiviaidalla päivänpaisteessa. "Jättää tällainen onnen sopukka ja joka vuosi antautua jonnijoutavuuksiin!"
— "Se on muka seurauksena siitä, että heillä on siivet", hymähti äitisisilisko. "En minä vain tahtoisi olla heidän sijassaan. Sen tietää, mitä on, mutta —"
Hän ei ennättänyt lopettaa lausetta. Suuri esine oli yhtäkkiä peittänyt auringon ja olisi pudonnut hänen päähänsä, jollei hän nuolena olisi pujahtanut heidän asuntonsa käytävään vanhan kiviaidan rakoon.
Isäsisilisko huomasi heti, että se oli vain vaaraton kukan terälehti. Se oli pudonnut mantelipuusta, joka ruusuisena pilvenä heidän kiviaitansa yli ojentelihe. Hän nauroi niin, että kaikki hänen kylkiluunsa hyppelivät; hän luulotteli olevansa rohkeimmista rohkein. Mutta kun samassa perhonen, jonka siivet mitä koreimman ja ihanimman värisinä hohtivat, pyrähti lentoon tulipunaisesta metsäruususta hänen vierestään, katosi hänkin kiireen vilkkaan halkeamaan.
Pippina, joka kaitsi vuohia tien varrella, oli viskannut kivellä vallatonta vuonaa, joka mieli hypätä aidalle. Kivi oli säikyttänyt perhosen, ja perhonen vuorostaan sisiliskon.
Pippina usein kivitti vuohia. Sillä lailla hän ohjasi niitä pitkin tienvarsia ja viinitarhojen välitse, jolloin saikin varoa, ettei päästänyt niitä liian lähelle köynnösten hentoja vesoja. Muuta keinoa hän ei tiennyt saada niitä pois Monte Petraion jyrkänteiltäkään, jonne ne olivat kavunneet nähtyään siellä ruohomättään. Miten ihmeellä vuohi siellä seisallaan kesti!
Harvoin tapasi Pippinan, ettei hänellä ollut kivi kädessä. Ja jos vuohet puolenpäivän aikaan varissaan makasivat tyytyväisinä ja kylläisinä silmät puoleksi ummessa, viskeli hän kivillä iloista pikku lintusta, joka juuri oli hänelle ihanimmat virtensä virittänyt ja sitten katseli häntä pää kallellaan. Saattoipa hän huvikseen tähtäiltä viatonta kurenmiekkaa, joka satoine kainoine siskoineen kasvoi vanhan sammaltuneen suihkukaivon varjossa.
Moni Siciliassa sanoisi Pippinaa ilkeäksi tyttöseksi, mutta kenties hän oli vain ymmärtämätön eikä ollut parempaa oppinut.