— "Tyytymättömällä ei ole hyvä missään", vastasi äitisisilisko. "Saadaanpa nähdä, että onnettomasti se vielä päättyy. Ja pohjoiseen sitten, josta kylmimmät tuulet puhaltavat. Se on uhkarohkeata."
Isäsisilisko ja äitisisilisko puhuivat västäräkkiparista, joka oli jonkun aikaa asunut seinäkkäin heidän kanssaan kiviaidassa. Ani varhain muutamana kevätaamuna olivat he kohteliaasti jättäneet jäähyväiset, kohonneet korkealle ilmaan ja siivin siukoavin lentäneet suoraan pohjoista kohti, yli Monte Veneren ja häipyneet siintävään etäisyyteen. He eivät suinkaan olleet tyytymättömät kirkkaansinisiin pilviin, eivät auringonpaisteeseen, eivät kukkasten tuoksuun eivätkä naapuriinsa Beneficio del Dion perheeseen. Ihmeellinen, vastustamaton kotimaan kaipuu oli yhtäkkiä heidän sydämmensä vallannut.
Västäräkkien matkailma oli ollut suotuisa, kunnes he saapuivat Itämeren etelärannalle. Mutta siellä yhtäkkiä pakastui. He laskeutuivat suureen mecklenburgilaiseen herrastaloon, jossa oli kaikkea yllin kyllin. Turhaan heitä tuttu mustarastas houkutteli jäämään sinne kesäksi. Turhaan heitä jäätävä pohjatuuli pelotteli kertomuksillaan lumesta, joka vielä metrinsyvyisinä kinoksina peitti Hämeen ja Satakunnan, jopa Uudenmaankin pellot. Koti-ikävä on kaikkia houkutuksia voimakkaampi eikä mikään voi sitä säikyttää.
Rohkeana lähti isävästäräkki muutamana aamuna varhain matkalle pauhaavan meren yli.
— "Jää sinä vain huoleti muutamiksi päiviksi tänne", hän sanoi puolisolleen, "ja lyöttäydy ensi viikolla kultarintakerttujen matkaan. Siihen mennessä minulla kyllä on kaikki kunnossa."
Oikein tukalilta olivat muutamat päivät yksinäisestä västäräkistä tuntuneet. Tuskin oli sillä ollut aikaa ympärilleen vilkasta työntouhussa, korjatessaan vanhaa asuntoaan kiviaidassa asuttavaan kuntoon. Se oli ihan laihtunut.
— "Ensimäinen västäräkki, poika!" huusi Ville eräänä päivänä heidän koulusta tullessaan.
— "Sepä vasta on hoikka ja pitkä, melkein pyrstönä koko lintu", sanoi
Olli, joka olisi toivonut ensiksi sen älytä.
— "Näin aikaiseen", ihmetteli isä. "Kunhan, polonen, ei olisi ilmasta erehtynyt."
Mutta päivät seestyivät seestymistään ja lämpenivät.