Hän tarkotti Villeä ja Ollia, jotka myöskin siinä paperoitua nurkkaa tarkastelivat. Tuntuipa se hieman kuin kehumiselta.
— "Kuulitko, mitä isä sanoi?" kysäsi Ville heidän jäätyään kahden.
— "Enpä oikein", vastasi Olli, joka kyllä oli kuullut, mutta tahtoi sen kuulla toistamiseenkin. Isä ei monasti kehunut.
Mutta vaikkakin talo oli kuin harakanpesä, oli siellä Villestä ja Ollista muuta hauskempi kuin Uudellamaalla, jossa he olivat asuneet ennen.
Paljo oli tosin työtä, olipa niin paljo, ettei aika yrittänyt riittää. Mutta ihmeellistä kylläkin oli se Villestä, ja Ollista miltei juuri niin kuin olla pitikin. Tietysti on erotusta työssä ja työssä niinkuin kaikessa muussakin.
Koulunkäynti, jos kaikki koulutuntia voinee työksi sanoakkaan, oli tukalaa. Osa aineista ei kylläkään ollut tuhottoman ikäviä. Maantieto ja luvunlasku miltei hauskoja. Mutta ulkoluku ja kirjotukset, kun ei pieninkään mustepilkku saanut vihkoa tahrata, oli sietämätöntä. Istuppas sitten huoneessa tunti toisensa perästä, kun lumi loisti päivänpaisteessa ja kuura kimalteli koivussa, ihan kouluhuoneen ikkunan edessä, ikäänkuin houkutellen ulos, jossa Malmi ja toiset miehet kaikilla hevosilla ajoivat mutaa suolta. Se ei ollut helppoa! Tai kuulla Antin vetävän Kimolla lumirekeä, joka vielä nykäsi juuri koulu huoneen nurkkaa. Eikä saanut olla mukana. — Silloin ei ollut hauska päntätä päähänsä kuninkaita ja ristiretkiä ja laskea pitkän pituisia jakolaskuesimerkkiä. Eikä silloin opettajan sanellessa tuossa tuokiossa muistanut kirjotetaanko tehtä vai dehtä.
Entäpä kuulla opettajan myötäänsä hokevan:
— "Elsa on laskenut oikein! Elsa on ainoa, joka on lukenut läksynsä!
Elsa on ainoa, joka on kirjottanut oikein!"
Elsa! Oliko se sitten ihme! Kahta vuotta Villeä vanhempi, ja aikaa niin rosialti.
Ei, koulutyö, joksi opettaja sitä nimitti, ei ollut hauskaa. Mutta olipa sentään niin paljo muuta! Päästäppä taas aukomaan teitä kunnon pyryn perästä, kun kaikki portaat ovat hautautuneet suuriin kinoksiin ja portinpatsaat vain hiukan pilkistävät, ja navetanylisen portaat ovat lumivuorena! Tuskin vain oli hauskempaa kaivaa ja louhoa tunnelia Alppien läpi, josta opettaja oli kertonut, kuin puhkasta sellaisia kinoksia, varsinkin kun lumi oli niin tiukassa, että voi sen lohkoa suuriin neliskulmaisiin kappaleihin, niin suuriin, että ne töin tuskin jaksoi lapiolla kohottaa.