— "Ville ja minä ratsastamme aina satulatta", toimesi Olli, "ja Tuima on paras. Mutta Tähti, joka nyt on Villellä, on oikein teräväselkäinen. Kivaa ajaessa tuskin selässä kestää, niin koskee. Meillä on kahdeksan hevosta, paitsi varsa. Montako teillä on?"
— "Helsingissä on hevosia ainoastaan pika-ajureilla ja kuorma-ajureilla ja palokunnalla", vastasi Rainar. "Mutta kun vain vihellän kadulla, niin saan vaikka viisisataa hevosta, jos tahdon. Viidelläkymmenellä pennillä ajan Kruununhaasta koko kaupungin läpi."
— "Kruunun haasta — sielläkö kaupungin hevoset käyvät laitumella?" kysäsi Olli.
Rainar nauroi: "jopa sinä olet typerä. Etkö sinä ole milloinkaan käynyt
Helsingissä?"
— "En", vastasi Olli, "mutta monasti Tampereella. Siellä on enemmän tehtaita kuin missään muussa kaupungissa koko Suomessa. Oletko sinä nähnyt yhtään koskea?"
— "Minä ehkä ensi kesänä matkustan äitini kanssa Imatralle", sanoi
Rainar. "Se on Suomen suurin koski. Mitäs katsottavaa Tammerkoskessa!"
— "Hyvää iltaa!" huudahti samassa ystävällinen ääni ihan heidän vieressään. Karoliina palasi polkua pitkin vasikka-aituuksesta, kantaen tuoreita koivunlehtiä koko sylyyksellisen. "Vai niin, tämäkö se nyt on se uusi mies", sanoi hän. "Tervetultua! Tervetultua! Siitäpä tulee oikein herrasväen hevostaja, kun on niin hienot vaatteetkin."
— "Mikä paksu akka se oli?" kysyi Rainar, kun he olivat ohi kulkeneet.
— "Jos sinä vielä kerran nimittelet Karoliinaa akaksi, niin luissasi tunnet, vaikka olisit vieläkin hienompi", tuimistui Olli. "Sinä pelkäsit, kun annoin Tuiman kivasti vilistää suuressa mäessä."
— "Luuletko sinä, että minä pelkään", suurenteli Rainar.
"Talonpoikaismoukka!"