— "Tässä ovat tuomiset teille", selitti Rainar. "Mutta kumpi saa toisen ja kumpi toisen?"
— "Pidä selkäsi takana ja sano oikea ja vasen", ehdotti Ville.
— "Ville vanhempana sanokoon ensin", toimitti Olli.
— "Niin hieno ja kaunis!" huudahti Ville kääröksensä avattuaan. Se
oli oikea kompassi, jonka voi pitää liivintaskussa niinkuin kellon.
"Kiitoksia hyvin paljon!" hän virkkoi tarttuen Rainarin käteen.
"Ajatteleppas, Olli, jos metsässä eksyisimme!"
— "Mutta ajatteleppas tätä, kun mennään metsään!" ihasteli Olli, joka pahvirasiasta oli vetässyt pitkän, kiiltävän pistoolin.
— "Se on Eurekapistooli", selitti Rainar. "Siihen painetaan nuoli, ja ampuessa se ilmanpaineen vaikutuksesta tarttuu kiini kumirenkaasta. Näin!" Hän tähtäsi oveen ja samassa oli nuoli siinä.
Olli oli haltioissaan.
— "Muista kiittää", toimesi Ville hiljaa.
Olli koetteli ampua. Mihin hän tähtäsi, siihen nuoli sattui: keskelle ovilautaa, pihtipieleen, jopa keskelle sanomalehdessä olevaa muotokuvaa. Siihen se iskeytyi niin lujaan, että suuri pala sanomalehteä repesi nuolta irrottaessa.
— "Aijai, vasta paperoitu", päivitteli Ville. "Mitä äiti sanoo?"