— "Elä vain tuolla lailla sano isän kuullen", varotti Ville. "Hän piti kerran aikamoisen saaman Lehtiselle, joka kirosi Virmaa."
— "Te olette niin peräti lapsellisia", ylvästeli Rainar. "Mitä se nyt on? Taitaa tulla joku."
— "Parasta on mennä huoneeseen," toimesi Ville. "Liian myöhäksi tuleekin harjullakäynti."
Kun isä heidän poistuttuaan käveli jyväaitan ympäri, löysi hän kaksi palavaa paperossinpätkää ja yhden katkenneen paperossin, ihan seinän vierestä. "Semmoinen viikari", sanoi isä polkien vaaralliset paperossinpätkät.
Pirtissä äiti isän tullessa järjesteli vaatteita liina vaatekaappiin.
— "Ei tule hallaa ensi yönä", isä sanoi iloisesti. "Etelästä huokuu siksi tuulenhenki. Ehkäpä viimeinkin saamme sadetta."
— "No niin, se on tehty", puhui äiti omissa ajatuksissaan. "Hienoa tietysti, mutta, mutta… Heti huomaa, että on kaikki palvelijain hoteissa. Nappia puuttuu. Ja vaatenappia ja luunappia samassa vaatekappaleessa. Annahan olla, kun ne on täällä kerran pesty, niin näyttävät ne edes hieman toiselta. Mutta tohtorinrouva oli hyvin miellyttävä. Jos poika on äitiinsä, ei hätää ole."
— "Hädästä ei meillä tietysti puhettakaan", sanoi isä, "mutta silmät selällään, se on varma."
Äiti aikoi juuri vastata, kun Elsa tempasi oven auki. — "Äiti, Olli on hirveän kipeä — hän on pihalla — portaiden vieressä."
— "Olliko, joka ei vielä eläissään ole ollut sairaana!" huudahti äiti, rientäen ulos. "Olemmeko nyt saaneet tuhkarokon Plyhdistä!"