— "Ehkä se on riistäytynyt laitumeltahakijan käsistä", arveli Lauri. "Kun tuommoiset hurjapäät kuleksivat viikkokausia väljässä metsässä ihmisiä näkemättä, niin ei niitä ole helppo hallita. Ne ovat pahempia kuin mäkitupalaisen vasikat", hän lisäsi vilkasten Lehtiseen, joka asui omassa mökissään, vaikka hän oli muonamies.
— "Eiköpä tuo lie ollut majatalon rekivedon mukana. Kohta saanemme nähdä Junnun sitä taluttavan. Hän on kai ollut niitä hakemassa eikä ole jaksanut hallita molempia", tuumi Malmi, pistäen kourallisen kattonauloja suuhunsa.
— "Hirveä kyyti niillä on ollutkin saada ne kotiin", sanoi Plyhti, joka juuri oli hilaamaisillaan uutta pärekimppua katolle. "Valoisathan yöt vielä ovat. Sulkolassa annetaan hevosten olla syyskuuhun."
— "Kas niin!" sanoi Malmi lyöden jo viimeistä naulaa ja tapaillen tuohisesta uutta kourallista. Niin sukkelaan se häneltä sujui. Rainar oli ennättänyt takoa vain kolme naulaa ja lyödä kolme vääräksi.
— "Hyvästi sujuu", sanoi Ville, ottaen hänkin enemmän nauloja ja samalla selkäänsä oikasten. Hän silmäili katon alalaitaa, jonka päreet jo kattoivat rivittäin ja limittäin kuin suomut.
— "Tämmöisellä väenpaljoudella työt pian loppuvat", toimesi Malmi katsellen tielle. "Junnua ei kuulu, ei näy. Eihän toki liene tapaturmaa tapahtunut. Entäpä toinen hevonen on suohon suistunut?"
— "Tai jos on ollut liikkeessä hevosvarkaita", arveli Lehtinen, "ja tämä on heiltä ryöstäytynyt."
— "Ja se löytää tien kotiin — sieltä asti", sanoi Ville innokkaasti päreitä naulaten.
— "Hevonen löytää", varmensi Lauri. "Vaikka vain yhden kerran lie tien kulkenut ja senkin pilkkopimeässä, niin kyllä hevonen osaa. Ja tämähän oli metsässä koko viime kesän ja on viety ja haettu myötäänsä. Eikähän sinne ole kahdeksaa kilometriä enempää. Mutta mikä sen nyt säikäytti pillastumaan, on toinen asia."
Päivemmällä Junnu ajoi ohi, mutta kodista päin, asemalta. Hän kyyditsi erästä Valkiakosken konttoriherraa. Lieneekö ollut hyvin kiire vai muutenko vain tahtoi näyttää vasta ostettua mustaa, mutta hyrykyytiä sitä mentiin. Tuoko tuostaankin tuntuivat kärrin linjaalit kapsahtavan vastakkain, ja silloin aina matkustajan pää nyökähti niin, että luulisi niskan kipeytyneen.