— "Se meni mukavasti", sanoi Antti huomaamattaan siirtäen vanhan hattunsa vinoon oikealle korvalle ikäänkuin hän vielä olisi ensimäisen ratsuparven sivusmies. Ja sitten hän kertoi siitä ja monesta muusta.
Matka meni niin huvassa, etteivät pojat arvanneetkaan, kun jo käännyttiin viimeiseen salomökkiin, jonne isä oli käskenyt jättää Kimon.
— "Vai niin, nyt se siis alkaa", huokasi Olli kärristä laskeutuessaan.
"Milloinkahan arvellaan aamiaista syödä?"
Sinne oli keräytynyt jo koko joukko miehiä ja toista tuli. Kun oli päätetty, miten kulettaisiin, oli ainakin seitsemänkymmentä miestä koolla siihen luettuna Ville ja Olli ja Rainar.
— "Tämähän on kuin kierros leikkisodassa", tuumi Ville koettaen saada eväslaukkunsa pysymään niin keskellä selkää kuin mahdollista, että se muistuttaisi sotamiehen reppua. Hänen laukussaan oli jotain Rainarille ja Ollille. Elsa oli kuiskannut sen hänelle illalla, ja paraillaan hän arvaili, mitä he sanovat, kun hän ottaa hujauttaa sieltä kääröksen kylmiä ohukaisia, joiden väliin, ihan jokikisen, on ripoteltu sokeria.
Metsä oli alussa niin tiheä, että pojat ja Antti vain silloin tällöin näkivät jonkun toisista miehistä, mutta koko aika huudettiin toisilleen. "Hohoi! Hohoi!" kuului joka suunnalta. Taas kuului metsästystorven törähys ja etäällä tuntui joku kauheasti rämyyttävän jäniksenpelätintä. Säikähtyneet linnut piiloutuivat ääneti tiheimpiin puihin ja pensaihin.
Jos hevonen hengissä oli, täytyi sen kuulla ihmisiä tulevan ja silloin se hirnuu. Jos sitä ei kuulu eikä näy eikä kuolleena löydetä, on se varastettu. Syrjälän mökkiläinen, joka myöskin oli etsimässä, oli menneellä viikolla omin silmin nähnyt suuren mustilaisjoukkueen.
— "Minun mielestäni", sanoi Antti, kun he viiden minuutin perästä tulivat aukeamaan metsässä, "on tämä paras päämajan paikka."
Maa oli kivikkoa ja paljas ja mustain hiiltyneiden kantojen välissä kasvoi tiheä vesakko.
— "Tässä raivosi kulovalkea viisitoista vuotta takaperin", hän jatkoi, "ja tuolla juuri lammin toisella puolella on Kangasalan raja. Tuolta harjanteen päästä näkee, minne asti palo ulottui. Isännekkin arveli, että on parasta pysähtyä vähän lähemmä Kimoa, niin voitte sitä jonkun kerran katsastaa."