— "Tuolla on meidän petäjä", sanoi Rainar, kun he olivat saapuneet paljaaksi palaneen kankaan keskipalkoille. "Minä tunnen sen niin hyvin vinosta latvastaan."
— "Jollei se ole toinen vinolatva", sanoi Ville nousten kivelle. "Puut näyttävät niin samallaisilta metsässä. — Ei, lippua ei ole. Ei se se ole. Entäs tuo", hän virkkoi osottaen muuatta kauvempaa. "Me olemme kulkeneet liiaksi vasempaan."
Mutta lähemmäksi tultua ei siinäkään näkynyt valkeaa lippua.
Mitenpä siinä olisi se ollutkaan! Tuskin oli muuan tavattoman utelias orava malttanut odottaa Antin ja poikain poistumista, kun se jo riensi tunnustelemaan, mikä se valkea oli, joka yhtäkkiä oli ilmestynyt petäjänrungosta pistävän kepin nenään. Petäjähän oli aina ollut oksaton juuresta tuuheaan latvaan asti.
Hyi! Orava säikähti pahanpäiväiseksi. Sekä keppi että se valkea putosivat maahan, juuri kun se latvaan ennätti. Se kompastui säikäyksissään ja tulla tupsahti suin päin leilille, jonka Antti oli asettanut puuta vasten. Pui, pui, pui — sinne maito valui, sillä tulppa oli pudonnut. Ja siinä oli nyt päämajan lippu kahden mättään välissä komppanian tyhjällä leilillä.
Senkin takia oli Villen ja Ollin ja Rainarin vaikea nähdä sitä. Mutta toisestakaan syystä he eivät puutansa löytäneet. Olli oli todellakin näet ollut oikeassa luullessaan, ettei hän ollut kertaakaan kääntäytynyt. He olivat siis kulkenut ihan väärään suuntaan, joutuen toiseen aukeamaan ja haikailivat puutansa ihan toisen metsän laidasta.
— "Parasta on palata mustikkamarikkoon", sanoi Olli viimein. "Paikalla kun näen mättään, jossa istuin, minä tiedän, mistä päin me Antin kanssa tulimme. Se oli niin pehmyt, että se on varmasti kuoperolla."
— "Mennään sitten", virkkoi Ville. "Sama minulle; mutta täällä lähellä sen täytyy olla."
He löysivät heti marikon, mutta ei se sama ollut, ainakaan ei näkynyt Ollin mätästä. "Tämähän on kuin loitsittua", arveli Ville. "Tietää paikan; ei vain sitä löydä."
He löysivät uusia marikoita, uusia aukeamia ja niiden takana uusia metsänrinteitä. Mutta eivät milloinkaan oikeaa paikkaa, eivät oikeaa metsänrintaa eivätkä edes vilaustakaan päämajan valkeasta lipusta!