— "Paljohan täällä onkin evästä jälellä", tuumaili Antti nostaessaan kahta eväslaukkua. — Olli oli paikalla omansa ottanut. — "Metsässä kulkiessa on tavallisesti hyvä ruokahalu."
Ville ei tiennyt, mitä vastaisi.
— "Hevosta ei löytynyt", sanoi Antti, kun he istuivat kärrissä.
"Lieneekö varastettu. Kyllä me olemme humunneet väsyksiin asti."
— "Sanotaan Antille", kuiskasi Ville toisille. "Ei hän sitä kerro.
Voimme sitten kunnollisesti syödä matkalla."
Antti lupasi vaieta kuin kiiski kiven alla, olipa se mitä tahansa. Ja sitten he kertoivat, miten kummallisesti he olivat kulkeneet ja itsekkin nauroivat Antin mukana, kun olivat luulleet, että heidän pitää metsään kuolla nälkään.
— "Ja täydet eväskontit vierimäisen puun takana", sanoi Antti.
— "Nytpä hämmästytte", sanoi Ville, kun kaikki voileivät oli syöty ja hän otti laukkunsa pohjalta suuren raskaan ohukaiskäärön. "Tämä jaetaan tasan neljään osaan."
— "Mutta kuka ihme otti lipun pois", kummasteli Rainar.
— "Ja joi kaiken maidon", lisäsi Olli. "Kylläpä se nyt maistuisi."
Antti piti sanansa. Hän ei kertonut kellekkään, että kolme hevosen etsijää eksyi ihan metsänrantaan kompassi liivintaskussa.