"Hän on tuleva sinulle kurittajaksi Kristuksen tykö", sanoi hän viitaten poikaan.
Sitte hän palasi Timianintorin laitaan, vetäen sekä jalkojaan että keppiään. Hänestä oli vaikea luopua tästä heikosta, hauraasta elämänlaivasta ennen sen pääsemistä satamaan.
"Mutta Herra, sinä viivyt", huokasi hän väsyksissä nojatessaan ruumis-arkku-kyltin alla olevaan pihtipieleen ja levätessään yhden ainoankin rapun tähden.
Hänen tyttärensä tuli vastaan ja auttoi hänet sisään.
"Ai, ai, oli hyvin pahasti, että läksit ulos, isä."
"Oikein se oli, että läksin, lapseni."
"Mutta sinä ihan varmaan tulet tosi sairaaksi."
"Kyllä kaikki käy hyvin, kunhan saan vähän maata."
Ja muutamain päivien päästä hän makasikin, nukkuneena vähäksi tai kauaksi aikaa sen mukaan, miten pian kukin uskoo ylösnousemisen aamun koittavan.
Mutta tytär muisteli hänen sanojaan: kyllä kaikki käy hyvin, kunhan saan vähän maata.