Olihan hän näihin asti elänyt kuin läävään suljettu nauta. Huh! Ahdistavaksi hänelle kävisi oleskella Hammernäsissä yhdeksän pitkää kuukautta joka vuosi alinomaisessa yksitoikkoisuudessa ja pitää huolta ajotöistä ja kynnöstä ja säästellä sekä kolikoita että ruokaa. Ikävää se olisi, yksinäistä ja kuollutta kaiken sen jälkeen, mitä hän oli saanut nähdä ja kokea — elämän, hilpeyden, juttelun ja tanssin!

Ruskeihin kasvoihin kuuluva, leikkivä musta silmäpari ilmestyi alinomaa keskelle hänen mietteitänsä. Siinä oli tulta ja eloa koko Aa-vuonoa varten!

Hohoi! Hän huokaili ja tunsi rinnassaan kamalaa kipua.

Rejer ei taistellut ensi kertaa uhrin taistelua korkean sukunsa vuoksi. Kaikesta taskussa olevasta äveriäisyydestä, kaikista suuruudenunelmista huolimatta hän istui kuun paisteessa alakuloisena ja perin onnettomana, koska oli erottava hänestä.

Hän ja sillinpyynti — siinä oli hänellä kaksi uutta elämäntapahtumaa. —

Uudella pyyntipaikalla olivat kaikki ankarassa, kuumeentapaisessa työssä.

Venheet, laiturit, alukset ja ihmiset olivat sillinsuomujen peitossa. Sillinsuomut peittivät merenpinnan hopeaisena kimalteena, sillinsuomuja oli kaikessa, mitä katse tai käsi kohtasi.

Tyttöjä ja akkoja, nuoria ja vanhoja oli pitkin luotoa perkaamassa silliä, joka soikoissa kannettiin ranta-aitan edustalla olevalle tasanteelle, missä se suolattiin kahden tynnöririvin välissä — toisella puolella olivat tyhjät, toisella täysinäiset.

Rejer suuntasi ensi työkseen kulkunsa kauppapuotiin, josta rahakirjeet lähetettiin. Hänen kulmikas, korkea vartalonsa keinahteli itsetietoiseen tapaan, kun hän raivasi tietä läpi ihmisparvien. Hän tunsi itsensä nyt verkkopäällysmieheksi ja käyskeli harkitsevan ja asiantuntevan näköisenä polttaa tuprutellen mehuisaa lehtitupakkaa lyhyessä porsliininysässä. Ihmiset seisoivat tihein joukoin — pelkkää meriväkeä partoineen ja öljylakkeineen; kasvoja ei pimeässä ollenkaan erottanut. Kerrottiin kalastuspaikan nyt olevan niin tulvillaan väkeä, että ihmisten täytyi öisin nukkua seisaallaan tuvissa ja moni venhekunta sai yöpyä venheensä oljille pari ryijyä ja purje peitteenään. Mutta kukapa nyt sellaisesta välitti! Sillikuume tuntui maatessa ja nukkuessakin, niin että nukkuminen olisi käynyt päinsä vaikka pelkällä tuhdolla.

Rejer kulki levottoman kiireesti. Hänen katseensa liikkui ylt'ympäri haeskellen saadakseen selville, oliko hän todellakin tullut mukana.