Tasanteella ranta-aitan edessä työ yhä jatkui. Sillitynnörejä vyöryteltiin ja lastattiin erääseen alukseen, ja joukko vaimoväkeä oli silliä perkaamassa kynttiläin ja lyhdyn valossa kilpaillen miesten kanssa, jotka latoivat ne tynnöreihin ja suolasivat — lasti oli kohta täysi, puuttui vain muutamia tynnöreitä.

Perkaajain joukossa vilahteli hoikka, pitkä naishenkilö, jolla oli huivi päässä ja vyötäryksillä. Hän näytti kumartuvan, suoristuvan ja liikkuvan vilkkaammin kuin muut.

Rejer jäi äkkiä seisomaan liikkumatta kuin kynttilä, kaikki aistit jännitettyinä. Hänessä kävi taistelu, tuntui ahdistavalta, aivan kuin olisi jokin ääni varottanut — kuin olisi ollut kysymyksessä Rubiconin yli meno…

Naisen vartalo näkyi milloin lyhdynvalossa, milloin varjossa… Eihän haittaisi ainakaan, jos kävisi katsomassa!

Rejer kulki yhä lähemmäksi. Miten nopeasti ja kätevästi tuo perkaus tapahtuikaan — hän heitti soikkoon ainakin kaksi silliä sill'aikaa kun toiset saivat yhden valmiiksi — ja siitä huolimatta hän jutteli koko ajan pitäen iloa yllä. Nyt hän kantoi erään toisen tytön kanssa pois täysinäisen soikon ja toi tullessaan uuden täytettävän. Se kävi häneltä kuin leikinteko. Hän pudotti soikon maahan ja heitti siihen ensimmäisen sillin. Varmaan hän oli ihmeen notkea ja paljoa, paljoa voimakkaampi kuin miltä näytti. Toisten joukossa ei ollut yhtään, joka olisi kyennyt hänen kanssaan kilpailemaan, siitä oli Rejer varma!

Samassa luiskahti silli hänen kädestään liukuen pitkin siltaa pimeään, missä Rejer seisoi. Salamannopeasti Rejer sieppasi sen ja pisti takintaskuun sellaisenaan, märkänä, liukkaana ja suomuisena.

Hetkisen kuluttua hän oli lähempänä, melkein perkaajattaren vieressä, ja oli juuri alottelemassa välinpitämätöntä keskustelua, kun eräs tynnörien ääressä seisova henkilö, jonka suun seudussa hehkui jotain — nähtävästi sikari — puhkesi puhumaan:

"Sinulla näyttää olevan kiirettä tänä iltana, Stiina. Hei vain, miten silli lentää! Kyllähän sen ymmärtää, että sinä pidät kiirettä — kello lyö kohta tanssiin! Jos sinä tuota vauhtia pitäisit koko päivän, niin luulisin sinun suoriutuvan aluksesta yksin!"

"Jos olisikin seitiä tai turskaa, niin miksei — kauppa-apulaisen kokoisia — mutta tässähän on vain pikkusilliä!"

Rejer nauroi ääneen. Hän oli vielä äänenmurroksessa ja sai vastineeksi: