"Mikä pässi se siellä määkii?" Sanat heitettiin pimeässä umpimähkään häntä kohti.
"Stiina ei ole ensinkään armollinen tänä iltana", jatkoi kauppa-apulainen kiusotteluaan, "hän tietää, että perämies istuu tuolla odottamassa."
"Perämies!" — hän iski puukonpäällä soikon laitaan, "hän kävelee käsillään ja tanssii sittenkin kilpaa niitten paksujen aitanniskapölkkyjen kanssa, joilla Te lattiaa tömistätte!"
"Ja lisäksi hän niin reimasti tarjoo piparikakkuja ja kahvia", arveli kauppa-apulainen.
"Miksei — — kun on tehnyt työtä koko päivän kello neljästä aamulla, niin ei sitä jaksa illalla hinata jauhosäkkiä mukanaan tanssiin."
"Mitäs sinä, Stiina, luulet hänen sanovan, hänen, tohtori Frederiksenin, mustalaisen, tattarin, hevostohtorin, hänen, joka ei ainoastaan nylje koninraatoja, vaan pistää ihmisiäkin? Minä luulen, että sinä ja aliperämies saatte olla varuillanne."
Stiina kimmahti yht'äkkiä suoraksi joustavasti kuin teräsvieteri ja sinkautti veriset sillinperkeet suoraan hänen kasvoihinsa.
"Sanoppas se vielä kerran, niin saat lisää!" huusi hän raivoissaan.
"Tämän sinä vielä maksat!" puhkui kauppa-apulainen samalla siirtyen uhkaavasti lähemmäksi. Perkaajatar vältti liikkeen kiertämällä soikon toiselle puolelle. Kun kauppa-apulainen oli tarttumaisillaan hänen vyötäisiinsä takaapäin, huudahti hän äkkiä kiukusta itkien: "Koetahan, jos uskallat!" ja kohotti kalapuukkoa hurjin elein.
Kauppa-apulainen pysähtyi hämmästyneenä.