"Niin, koeta, jos uskallat!" huusi Rejer tunkeutuen yht'äkkiä heidän väliinsä.
Kauppa-apulainen katsoi häntä suoraan silmiin:
"Va-i niin — — Rejer Juhl! Tuo vararikontekijä! Sinun olisi parempi maksaa, mitä olet velkaa, ja olla sekaantumatta tähän asiaan."
Väkeä kerääntyi kohta heidän ympärilleen. Näytti olevan tulossa tappelu. Kauppa-apulainen pauhasi edelleen:
"Niin, niin, yhdeksänkymmentäseitsemän riksiä korkoineen meillä on saatavaa sinun isäsi pesästä — vaatetavaroista. Taitavatpa olla ne vaatteet, jotka ovat ylläsi!" — Hän nauroi ivallisesti, ja Rejer tunsi ihmisten uteliaina tuijottavan häntä kasvoihin saadakseen kunnolla nähdä vararikontekijän.
Häntä oli kohdannut kuolettava häväistys. Hänen ylpeytensä nousi koko sillä voimalla, joka oli Juhleille ominainen. Miehen silmäin väliin iskeminen ei olisi mitään auttanut.
Äkkiä hän veti lompakon taskustaan ja kysyi kuuluvin äänin, saisiko hän maksaa — nyt heti, tässä paikassa!
"Kiitos tarjouksesta — meillä on kassa kaikkialla, missä rahoja saadaan!" vastasi kauppa-apulainen oudoksuen; hän oli heti yhtä kylmäverinen kuin ennenkin. Rejer piteli vapisevin käsin punaista sadanriksin seteliä lyhdynvalossa; kauppa-apulainen kutsui pari tynnörintekijää todistajiksi — hän tunsi, ettei mieliala enää ollut hänen puolellaan — ja hiipi pois.
Rejeriä huimasi — hän luopui viimeisestä sadanriksin setelistään — mutta se häntä vahvisti, että oli niin paljon näkijöitä. Perkaajatar kuului lausuvan ääneen ja ihastellen:
"Kelvollisempaa miestä en ole vielä nähnyt!"