Hetkisen kuluttua hän itse toi Rejerin pöytään tarjottimen, jossa oli kakkuja ja pullo portteria. "Älkää hankkiko täältä vaatteita, Teitä vain puijataan, ainoastaan Simpson & Co:lta seuraavalta kadulta voitte ostaa, mutta älkää maksako, käskekää lähettää lasku minulle…"
Hän katosi taas, mutta Rejer ei unohtanut ravintolasta lähtiessään häntä tervehtiä, mikä merkitsi samaa kuin lämpimästi lausuttu: "Kiitos, neiti!"
Simpson & Co:lta hän hankki, mitä tarvitsi.
Kysyessään seuraavana päivänä miss Lizzyltä laskua, hän sai vastaukseksi, että se oli ollut hyvin kohtuullinen, niin että hän oli sen maksanut ja merkinnyt hänen tiliinsä, mutta että neidillä oli niin kiire, ettei ehtinyt sitä heti kirjottamaan, "ellei hän nimenomaan sitä vaatinut", lisäsi hän hymyillen.
Ei, sitä Rejer ei vaatinut! Hän piti neitiä harvinaisen hienona ja miellyttävänä. Sitten hän meni neidin luo, kiitti häntä ja valitti, ettei voinut tehdä mitään vastapalvelusta.
"Älkää niin sanoko", virkkoi neiti hymyten hiljaista hymyänsä, "sisareni ja minä menisimme kovin mielellämme teatteriin katsomaan 'Merirosvo Jenkinsiä' ja 'Louisianan mustaa kättä', mutta meillä ei ole ketään seuralaista. Mutta jos saisimme jonkun… Teidänlaisenne, niin asia olisi aivan toinen!"
Rejer oli kuin pilvistä pudonnut tavatessaan sellaisen todella hienon neidin tavallisessa meripoikain boardinghousessa. Mutta elämä on monenkirjava, sen saa ulkomailla kokea — suunnattoman kirjava.
Siitä sukeutui hupaisa ilta, ensin siellä ja sitten ravintolassa, jossa he söivät illallista. Itsestään selvää oli, ettei Rejer saattanut suvaita häneltä riistettävän maksamisen jakamatonta kunniaa, mutta asia oli sentään vaikeasti toteutettavissa, sillä sisarukset pitivät mahdottomana ottaa vastaan sellaista henkilöltä, joka "oikeastaan oli heille ihan ventovieras".
Miss Lizzy ehdotti, että hän joka tapauksessa saisi maksaa laskun toistaiseksi; hän tahtoi estää Rejeriä joutumasta puijatuksi. Vieraat olivat aina siinä vaarassa, ja "hän nyt oli kerran ammatiltaan tilienhoitaja", lisäsi hän leikillä ja katsoi Rejeriä lempeästi silmiin samalla maksaen ja merkiten summan pieneen sievään muistikirjaan.
Epäilemättä kutitteli itserakkautta, kun sai kaiken alennuksensa jälkeen istua niin hienojen naishenkilöiden vierellä heidän vertaisenaan.