"Jos saan suorittaa ennen kahta, niin olen tyytyväinen, miss."
Kiitokseksi Rejer vielä sai hiljaisen, lempeän, tuttavallisen hymyn. "Ja sitten Teidän on varottava tavaroitanne, ne eivät ole tänään varmassa turvassa täällä", kuiskasi hän äkkiä; oli mahdotonta nähdä hänen huuliensa liikkuvan, ja heti sen jälkeen hän seisoi tyynenä pulpettinsa ääressä kirjottamassa.
Rejer tunsi omantunnontuskaa: kovin epämieluista hänestä oli palkita neidin ystävällinen luottamus halpamaisella epäluulolla.
Päivällisaikaan levitti yleistä mieltenliikettä tieto, että "Pearl of Ocean" oli satamassa lähdössä Bahiaan aivan kohta ja tarjosi suunnattomia palkkoja. Boardingmaster, mr Pump, jättiläismäinen, hyvänluontoinen, vaaleatukkainen merimieshahmo, tuli luokse, löi Rejeriä olkapäälle ja selitti, ettei sellaista tilaisuutta tarjoutuisi enää koko vuonna. Laivassa oli hienoa kuin tanssisalissa. Jos Rejer halusi, niin hän tekisi heti kaupat hänen puolestaan. Kapteeni oli jo käynyt häneltä tiedustelemassa luotettavaa väkeä.
Rejer kielsi kiittäen; jos hän sitoutuisi, niin kykenisi hän sen itsekin tekemään.
"Niin, miten haluatte", — tuo kuulosti hiukan loukkaantuneelta.
Boardingmaster oli syystä tai toisesta jälleen elvyttänyt hänen epäluulojansa, ja täsmälleen kahden aikaan Rejer seisoi pöydän ääressä; hänellä oli nyytti valmiina kädessään.
"Sitten olisi laskuni vuoro, neiti!"
"Voi, sen minä olen kokonaan unohtanut… huomenna…"
"Ei, nyt kohta, jos saan pyytää, — jos se kerran on maksettava!"